Kun hengellisyys koetaan väkivaltana

Kokkolan suomalainen seurakunta ja Keski-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskus järjestävät kevään aikana kolme kaikille avointa tilaisuutta, joissa käsitellään hengellistä väkivaltaa, siihen puuttumista sekä tuen löytämistä.
Aloite tilaisuuksiin on tullut seurakuntalaisilta. Tilaisuudet ovat tarkoitettuja kaikille asiasta kiinnostuneille uskonyhteisöstä tai vakaumuksesta riippumatta. Jokaisen tilaisuuden lopussa varataan aikaa yhteiseen keskusteluun
Hengellisyys voi olla suuri toivon lähde ja voimavara, mutta sitä voidaan käyttää myös väärin, ihmistä vastaan. Hengellinen väkivalta voi olla pelottelua, painostamista, syyllistämistä, ajattelun ja käytöksen kontrollointia, yksilön uskon vähättelyä tai sosiaalista eristämistä. 
Aiheesta on pitkälti vaiettu, mutta juuri siksi siitä on tärkeää puhua. Hengellistä väkivaltaa voi esiintyä kaikissa hengellisissä yhteisöissä.

Kolmen keskiviikkoluennon sarja alkaa 7. helmikuuta. Ensimmäisessä luennossa pitkäaikainen Uskontojen uhrien tuki yhdistyksen toiminnanjohtaja ja entinen Jehovan todistaja Joni Valkila käsittelee hengellistä väkivaltaa ja kertoo yhdistyksen toiminnasta. Luennolla sivutaan myös lasten ja nuorten hengellistä kasvurauhaa. 

Toisen luennon aiheena on uskonyhteisöstä irtautumisen jälkeinen aika. Terveystieteiden tohtori Maria Björkmark tuo esille aihetta hoitotieteen väitöskirjansa pohjalta. 
Tiiviistä yhteisöstä irtautuminen usein pudottaa ihmisen niin sosiaaliseen kuin psyykkiseen tyhjiöön, jolloin ihminen tarvitsee keinoja uuden elämän rakentamiseen. 

Kolmannen luennon pitävät pastori, teologian maisteri Ulla Palola yhdessä aviomiehensä, teologian tohtorin Tuomas Palolan kanssa. Tuomas on väitellyt Pohjois-Amerikan lestadiolaisuudesta ja toimii Lapuan hiippakunnan aluekeskusrekisterin johtajana. 
Ulla kertoo kokemuksia Jyväskylän seurakunnan vertaistukiryhmistä, joissa tuetaan hengellistä väkivaltaa kokeneita ihmisiä.

Mikäli kiinnostusta löytyy, seurakunta järjestää vertaistukiryhmän hengellistä väkivaltaa kokeneille ihmisille ja heidän läheisilleen. 
Luento- ja keskusteluillat ovat Kokkolan seurakuntakeskuksen Mikael-salissa keskiviikkoisin 7.2., 13.3. ja 17.4. kello 18.00–19.30. 
Tilaisuuksien keskusteluissa kunnioitetaan toinen toistemme uskoa ja vakaumusta.

Luento- ja keskusteluillat hengellisestä väkivallasta Kokkolan seurakunta-
keskuksen Mikael-salissa kello 18, ke 7.2., 13.3. ja 17.4. 

”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut” on kirkkohallituksen vuonna 2020 julkaisema raportti, jonka voi lukea täältä. 

Raportissa Johanna Hurtig ja Aini Linjakumpu tarkastelevat hengellisen väkivallan määrittelyjä ja väkivaltaan altistavia yhteisöpiirteitä. Pääpaino on hengelliseen väkivaltaan puuttumisessa, ennaltaehkäisyssä ja vaurioiden korjaamisessa.

Tarkoituksena on etsiä ja ehdottaa keinoja ongelman ratkaisuun. Raportti on suunnattu kirkon työntekijöille, vastuunkantajille, uskonnollisuudesta, yhteisöilmiöistä ja kirkon toiminnasta kiinnostuneille, uhreja työssään kohtaaville ammattilaisille, hengellistä väkivaltaa kokeneille sekä yhteisöille, jotka etsivät välineitä toimintakulttuurinsa itsearviointiin.

Koska evankelis-luterilainen kirkko on Suomen suurin hengellinen toimija, sillä on oltava aktiivinen rooli ratkaisujen luomisessa. Asiasta on kannettava vastuuta niin paikallistasolla, hiippakunnissa kuin Kirkkohallituksessa.

Oulun hiippakunnassa on nimettynä neljä koulutettua häirintäyhdyshenkilöä, joihin voi ottaa yhteyttä erilaisissa häirintään liittyvissä kysymyksissä, esim. seksuaalisessa häirinnässä tai hengellisen väkivallan kysymyksissä: linkki Oulun hiippakunnan sivuille.

On tärkeää puhua moninaisesta hengellisen väkivallan ilmiöstä eri tasoilla rehellisesti. Uhrien on saatava selkeä viesti: kirkko haluaa kuulla ja auttaa sekä estää ja katkaista väkivallan kierteet. Tavoitteena on yhteinen pyrkimys hyvään ja sen löytämiseen, mikä rakentaa yhteyttä ja luo jokaiselle turvallista tilaa osallistua, puhua ja elää kokonaisena ihmisenä. Sovun teologian toteutuessa kenenkään ei tarvitse pelätä.