Tulee

Aikamme murroksissa monenlaiset ihanteet kilpailevat vallasta. Hengellisyyskin voi eksyä samaan virtaan ja muuttua salakavalasti vaatimuksiksi, oikeiksi käsityksiksi tai moralismiksi. Ihmiset jakaantuvat ja ilo elämästä hiipuu.

Jeesuksen tuleminen aikanaan toi ihmisille vapauden riippumatta ympäröivän maailman vaatimuksista. Ensi sunnuntaista alkaa erikoinen Kristuksen tulemisen pyhien sarja. 
Kirkkovuoden viimeinen pyhä – tuomiosunnuntai – näyttää, kuinka Kristus kerran tulee kirkkautensa 
valtaistuimelle. Silloin kaikki kansat kootaan hänen eteensä. Meiltä kysytään, mikä oli suhteeni vähäisiin, annoinko toiselle mahdollisuuden.

Sen jälkeen uuden kirkkovuoden pyhät jouluun asti kertovat jotain olennaista ihmisen ja Jumalan suhteesta. 
Ihmisen osa on vain olla ja odottaa, kuulla ja nähdä. On Toinen, joka tulee luoksemme.

Tulemisen pyhät puhuvat voimakkaasti, että olemisen lahja, elämän ilo ja rakkaus tulevat meille ulkopuoleltamme, yhä uudestaan ja monin tavoin. Tuomiosunnuntai kysyy, välitänkö sitä eteenpäin toiselle ilman ehtoja.

Jouni Sirviö
kirkkoherra
Kokkolan suomalainen seurakunta
jouni.sirvio@evl.fi

Sunnuntai 26.11. 
Matteus 25:31-46

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
    Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”