Saarna Kokkolan kirkossa Pyhän Kolminaisuuden päivänä 30.5.2021

Mitäs luulet, paljonko mahtaa olla erilaisia kristillisiä radiokanavia? Tai entäpä sitten erilaisia kristillisten tahojen julkaisemia lehtiä? Tätä valtavaa kakkua pitää ehkä pilkkoa niin, että ensin lasketaan vain ne, mitä täällä Suomessa on saatavilla. Sitten vasta voidaan alkaa tavoittaa sitä, kuinka paljon erilaisia kanavia ja julkaisuja mahtaa olla maailmanlaajuisesti. Luulen, että ainakaan meillä länsimaissa ei evankeliumien leviäminen jää lehtien määrästä kiinni. 

Tämä sama arvuuttelu voidaan siirtää myös internetin ja somen maailmaan. Erilaisia foorumeita ja sivustoja – niin kuin mistä tahansa aiheesta – löytyy varmasti satojatuhansia. 

Tämä kaikki heijastelee sitä tosiasiaa, että kristillinen kirkko on tunnetusti jakautunut ja taas jakautunut. Erilaisiin tunnustus- ja kirkkokuntiin. Erilaisiin painotuksiin ja korostuksiin. Ja vielä erilaisiin pienempiin yhteisöihin. Se ei varmaan liene uutta, että kristinuskon historia on jakaantumisen historiaa. Näin muistaakseni lienee joku minua viisaampi joskus sanonutkin. 

Nämä erilaisten yhteisöjen ja kirkkojen erot ovat melko kirjavia. Suuria tai pieniä. Tismalleen samankaltaista kahta kirkkoa tai edes seurakuntaa ei löydä mistään. Ja oikeastaan – tämä taitaa olla hyvä asia. Erilaisen uskonnollisuuden kirjo mahdollistaa kaikille myös uuden oppimisen. Siksi silloin tällöin voi olla hyväksi aivan tietoisesti kuunnella erilaisia opetuksia ja opettajia, joita kristillisen kirkon sisältä löytyy. Kuultu sana ja opetus herättää aina ajatuksia ja ohjaa mieltä pohtimaan Jumalan Sanaa ja hänen olemustaan. 

Toisaalta oman kuplan ulkopuolella käyminen tuo esiin myös kristillisyyden kirjon toisen puolen: On olemassa paljon sellaista, joka tuntuu itselle täysin vieraalta. Ja luulen, että näin on meidän kaikkien kohdalla. Moni meistä on ehkä kuunnellut opetusta tai saarnaa, jonka kanssa ei voi olla aivan samaa mieltä. Tietenkin voi olla, että luet sellaista tässä juuri nyt. Mutta jatka toki loppuun minusta huolimatta!

Erimielisyyttä ja ihmetystä vieraassa uskonnollisuudessa voivat herättää monet asiat. Sellaisia voivat olla esimerkiksi tunne siitä, että Raamatun sanan arvovalta on unohdettu, tai omiin näkemysten kanssa huonosti yhteensopivat arvovalinnat tai moraaliohjeet. Odottamattomat tai erikoiset rukousaiheet tai vähemmistöjä syrjivät kielenkäytön muodot. Ainakin minulla on joitakin asioita, jotka saavat kriittisen kuulijan sisälläni havahtumaan. Mutta silloinkin kuunneltu sanan saarna herättää ajatuksia – aivan tarpeellisiakin. 

Noh, pitääkö olla huolissaan? Miten me suhtaudumme siihen, että emme voi nielaista kristillisyyttä sellaisenaan, valtavana erilaisten näkemysten könttänä? 

Minun mielestäni nämä esimerkit vain alleviivaavat sitä, minkä tämän pyhän aihe Salattu Jumala ja äsken laulettu virsi 386 meille jo kertoivat. Jumala on salattu. Hän puhuu meille Sanassaan, mutta Raamattu puhuu meidän kielellämme asioista, joista ei meidän kielellämme aina edes voi puhua. Jumalan sana on ihmistenkin kielelle käännettynä sellaista, joka tarjoaa tulkinnan mahdollisuuksia ja jää aina valitettavan kauas puheen kohteesta, itse kolmiyhteisestä Jumalasta.

Tästä seuraa se, mitä alussa jo aavistimme: Jumalasta tulee tässä maailmassa aina myös ihmisen näköistä. Kukaan meistä ihmisistä ei ole täydellisen häiriötön vastaanotin. Se selittää erilaisten näkemysten ja erimielisyyksien valtavan määrän kristityssä maailmassa. Emme voi ajatella, että olisi olemassa joku erityinen saarnaaja, opettaja tai johtohahmo, joka olisi vihdoinkin saanut Jumalan totuuden ymmärrettyä kerrasta oikein. Tämän asian olettaminen tuntuu hieman naiivilta, kun ajattelemme Pyhän Kolminaisuuden suurta salaisuutta ja kaikkea sitä, kuinka monin tavoin hän on tahtonsa vuosituhansien saatossa ilmoittanut. 

Mutta tässä vaikeaselkoisuuden epämääräisessä suossa on sentään jotain, johon me voimme tarrautua ennen kuin humpsahdamme jo kainaloita myöten suonsilmään. Jumala on ottanut valtavan harppauksen meitä kohti pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesusta lähemmäksi me emme tässä maailmassa voi päästä Kolminaisuuden salaisuuksia. Hänen elämänsä, nöyryytensä ja kuolemansa on meille ainoa portti eteenpäin kohti Jumalan olemusta ja hänen suuruutensa ymmärtämistä. Meidän elämämme kristittynä on myös sidottu siihen, mitä hänen seuraajansa tallensivat meidän luettavaksemme evankeliumeihin. 

Tämän päivän evankeliumiin on tallennettu suorastaan huikaisevan suuri käskynjakotuokio. Ulkonaisesti näyttää siltä, että Jeesus lähettää opetuslapsensa – täydet untuvikot – julistamaan koko maailmaan ylösnousemuksen ihmettä ja siten liittämään jokaisen ihmisen yhdeksi Jumalan temppeliksi tässä maailmassa. Opetuslapset olivat saaneet Jeesukselta korkeintaan muutaman vuoden oppisopimuskoulutuksen, ja nyt projektinhallintataidot asetettiin koetukselle. 

Mutta maailmanhistoria näyttää onneksi toista. Jeesus kyllä sanoo ”menkää ja tehkää”, mutta samalla hän sanoo paljon muutakin. 
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. - - minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Tuota maailman suurinta tehtävää opetuslapset eivät siis tehneet omien organisointikykyjensä varassa, vaan Jumalan ihmeet saivat jatkoa kristillisen kirkon kasvussa ja leviämisessä käytännössä kaikkialle maailmaan. Ei kuulosta siltä, mihin muutamat keskivertoisraelilaiset olisivat kyenneet yksin. Ei, vaikka heidän kanssaan oppia muotoilemassa olikin varsin hyvät niin sanotusti akateemiset eväät saanut apostoli Paavali. Jumalan suunnitelma ja tahto tarvitsee toteutuakseen Pyhän Hengen ahkeraa työtä tässä maailmassa – kaikkina aikoina. 

Opetuslasten asettuminen mahdottoman tehtävän eteen ja ennen kaikkea sen tehtävän yhä tänäkin päivänä jatkuva onnistuminen osoittavat meille sen, että Jumalan tahto ja johdatus toimii yhä siellä, missä kokoonnutaan kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Siellä, missä Raamattua luetaan ja siellä, missä sydämet avautuvat rukoukseen Jumalan edessä. Maailma ympärillämme osoittaa, ettei kaikkia kansoja ollutkaan tarkoitus tehdä opetuslapseksi – joksikin tarkan prototyypin mukaiseksi klooniksi – vaan opetuslapsiksi. Jumala ei tarkoituksella ole luonut tämän maailman elämää toistensa kopioiksi, vaan maailmassa on tilaa erilaisuudelle. 

Se, mikä meitä lopulta ohjaa, on sen sijaan pohjimmiltaan sama. Meidän tehtävämme on tänäänkin etsiä suuntaa Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Hänen asettumisestaan toisten palvelijaksi ja hänen rakkaudestaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Tuo esimerkki on samaan aikaan paitsi ikuinen ja muuttumaton, myös altis tulkinnoille koko 2000-vuotisen historiansa ajan. 

Se, mihin meidät hänen opetuslapsinaan on kutsuttu, ei ole tuhat vuotta – tai edes viisisataa vuotta sitten lukkoon lyöty valmis rautamuotti. Se, mihin meidät on kutsuttu, on kristityn ihmisen elämä ja elämäntapa: eli alttius etsiä Jumalan tahtoa elämässämme ja kuunnella, mitä Jumala tahtoo sanassaan meille ilmoittaa. Se on kutsua kuulemaan sanan opetusta, koettelemaan kaikkea ja pitämään sen, jossa kuulemme Jumalan äänen. Meidän maailmaamme, meidän luoksemme tullut Jumala ohjaa ja hallitsee meidän hapuiluamme juuri siinä määrin, että meissä säilyy toivo perille pääsystä. Tuon toivon varassa lopulta olemme me kaikki, jotka tunnustamme uskoamme kolmiyhteiseen Jumalaamme: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. 

”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

 

Lassi Pappinen.

Lassi Pappinen
Seurakuntapastori

Pyhän kolminaisuuden päivän tunnuskuva.

Evankeliumi: Matt. 28:16-20

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.»