Kokkolan kirkon urut

Åkerman & Lund 2002, 50/III, vihitty käyttöön 22.9.2002

Urkujen historia

Kokkolan ensimmäisten urkujen, Johan ja Christian Beijerin vuosina 1695-99 rakentamien urkujen ja nykyisten Åkerman&Lund -urkujen väliin mahtuu paljon mielenkiintoista urkuhistoriaa.

Kokkola on ollut edelläkävijä urkuasioissa; tuolloin 1600-luvun lopulla Kokkolan urut olivat maan komeimmat ja suurimmat; kaksisormioiset urut oli vain Turussa ja Kokkolassa. Kokkolan porvarit olivat hyvin kiinnostuneita musiikista ja he halusivat saada kaupungin kirkkoon urut. Kuninkaalta saatiin lupa varojen keräämiseen ja innokkaita lahjoittajia löytyi paljon. Isovihan tuhot 1714-21, urkuri Henric Kahelinin urkukunnostustyöt 1770-72, 1870-luvun suuri riita, laitetaanko uuteen kirkkoon uudet vai vanhat urut, kirkon palo loppiaisena 1958 ja monet muut tapahtumat tekevät Kokkolan urkuhistoriasta yhden mielenkiintoisimmasta.

Ison Vihan tuhoista pelastetut ja kunnostetut Kokkolan ensimmäiset urut, tosin moneen kertaan korjattuna ja paljon muunneltuna, soivat yhä vielä Munsalan kirkossa. Merkittävä yhtäläisyys ensimmäisille ja nykyisille uruille on vanhan Åkermanin urkutehtaan mallien mukaisesti rakennetut ilmalaatikot.
Kokkolan kirkon nykyinen soitin ei jää lausunnoissa ensimmäisiä huonommaksi, sillä sitä on luonnehdittu jopa Euroopan parhaaksi Mendelssohn-soittimeksi. Suurta kiistaa ei silloin käyty edellisten urkujen purkamisesta, sillä niiden materiaali osoittautui korjauskelvottomaksi.

Vuonna 2012 kymmenen vuotta käytössä olleet urut ovat osoittautuneet juuri niin monipuoliseksi soittimeksi kuin rakennusvaiheessa kaavailtiin ja vielä enemmänkin. Urkujen rakennusprojektiin paneuduttiin tosi toimin; laadusta haluttiin päästä varmuuteen, ja siinä onnistuttiin tutustumalla lähes viiteenkymmeneen soittimeen ja moneen urkutehtaaseen. Urut ovat laadukkaat paitsi soinnillisesti myös materiaaleiltaan.
Urut edustavat eräänlaista synteesiä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuoliskon ruotsalaisesta urkujenrakennustaiteesta. Urkujen soinnikkailla, kantavilla perusäänikerroilla on hieman viulumainen luonne. Juhlallisten kieliäänikertojen ja hienostuneiden viuluäänikertojen juuret ovat 1800-luvun varhaisromanttisessa sointimaailmassa. Urkuja on luonnehdittu myös "klassisiksi uruiksi", joilla soi kaikkein parhaiten musiikki Johann Sebastian Bachin jälkeiseltä ajalta, ns. galantin tyylin kaudelta, 1700-luvun loppupuolelta sekä 1800-luvun alkupuolelta.

Urkujen dispositio
 

HUVUDVERK, manual I
(C–g''')

  SVÄLLVERK, manual III
(C–g''')

Principal 16 fot

  Flagflöjt 8 fot

Octava 8 fot

  Corno di Basetti 8 fot

Dubbelflöjt 8 fot

  Quintadena 8 fot

Fleut d'Amour 8 fot

  Principal 4 fot

Viola di Gamba 8 fot

  Waldflöjt 4 fot

Quinta 6 fot

  Nasat 3 fot

Octava 4 fot

  Spetsflöjt 2 fot

Fleut Octaviand 4 fot

  Ters 1 3/5 fot

Ekoflöjt 4 fot

  Basong 16 fot

Ters 3 1/5 fot

  Oboë 8 fot

Quinta 3 fot

  Tremulant B

Octava 2 fot  

   

Cornet 5 cor g0-  

   

Mixtur 5 cor  

   

Trumpet 16 fot

  PEDALVERK
(C–f')

Trumpet 8 fot

  Untersatz 32 fot

 

  Principal 16 fot

SVÄLLVERK, manual II
(C–g''')

  Violon 16 fot

Borduna 16 fot

  Subbas 16 fot

Principal 8 fot

  Octava 8 fot

Hålflöjt 8 fot

  Borduna 8 fot

Fugara 8 fot

  Basquinta 6 fot

Piffaro 8 fot

  Octava 4 fot

Octava 4 fot

  Basun 16 fot

Öppenflöjt 4 fot

  Trumpet 8 fot

Salzinal 4 fot

  Fagot 8 fot

Flauta Pecula 2 fot  

   
Scharf 4 cor    

Trumpet 8 fot

  KOPPEL

Wox Virginea 8 fot

 

II/I, III/I, III/II, I/P, II/P, III/P

Trumpet 4 fot

  Setzerkombinationer

Tremulant A

 

Calcantklocka

 

 

Kokkolan kirkon urkupillit.
Kokkolan kirkon urkupillit
Kanta-Kokkolassa on neljät urut; Kokkolan, Kaarlelan ja Ykspihlajan kirkoissa sekä Marian siunauskappelissa.

Kahdet pääurut ovat Kokkolan kirkossa (Åkerman & Lund 2002, 50/III) ja Kaarlelan kirkossa (TH. Frobenius og Sønner 1958, 35/III).
Molempia urkuja käytetään runsaasti sekä jumalanpalveluksissa että konserteissa.