Kokkolan kirkon urut

Åkerman & Lund 2002, 50/III, vihitty käyttöön 22.9.2002

Urkujen historia

Kokkolan ensimmäisten urkujen, Johan ja Christian Beijerin vuosina 1695-99 rakentamien urkujen ja nykyisten Åkerman&Lund -urkujen väliin mahtuu paljon mielenkiintoista urkuhistoriaa.

Kokkola on ollut edelläkävijä urkuasioissa; tuolloin 1600-luvun lopulla Kokkolan urut olivat maan komeimmat ja suurimmat; kaksisormioiset urut oli vain Turussa ja Kokkolassa. Kokkolan porvarit olivat hyvin kiinnostuneita musiikista ja he halusivat saada kaupungin kirkkoon urut. Kuninkaalta saatiin lupa varojen keräämiseen ja innokkaita lahjoittajia löytyi paljon. Isovihan tuhot 1714-21, urkuri Henric Kahelinin urkukunnostustyöt 1770-72, 1870-luvun suuri riita, laitetaanko uuteen kirkkoon uudet vai vanhat urut, kirkon palo loppiaisena 1958 ja monet muut tapahtumat tekevät Kokkolan urkuhistoriasta yhden mielenkiintoisimmasta.

Ison Vihan tuhoista pelastetut ja kunnostetut Kokkolan ensimmäiset urut, tosin moneen kertaan korjattuna ja paljon muunneltuna, soivat yhä vielä Munsalan kirkossa. Merkittävä yhtäläisyys ensimmäisille ja nykyisille uruille on vanhan Åkermanin urkutehtaan mallien mukaisesti rakennetut ilmalaatikot.
Kokkolan kirkon nykyinen soitin ei jää lausunnoissa ensimmäisiä huonommaksi, sillä sitä on luonnehdittu jopa Euroopan parhaaksi Mendelssohn-soittimeksi. Suurta kiistaa ei silloin käyty edellisten urkujen purkamisesta, sillä niiden materiaali osoittautui korjauskelvottomaksi.

Vuonna 2012 kymmenen vuotta käytössä olleet urut ovat osoittautuneet juuri niin monipuoliseksi soittimeksi kuin rakennusvaiheessa kaavailtiin ja vielä enemmänkin. Urkujen rakennusprojektiin paneuduttiin tosi toimin; laadusta haluttiin päästä varmuuteen, ja siinä onnistuttiin tutustumalla lähes viiteenkymmeneen soittimeen ja moneen urkutehtaaseen. Urut ovat laadukkaat paitsi soinnillisesti myös materiaaleiltaan.
Urut edustavat eräänlaista synteesiä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuoliskon ruotsalaisesta urkujenrakennustaiteesta. Urkujen soinnikkailla, kantavilla perusäänikerroilla on hieman viulumainen luonne. Juhlallisten kieliäänikertojen ja hienostuneiden viuluäänikertojen juuret ovat 1800-luvun varhaisromanttisessa sointimaailmassa. Urkuja on luonnehdittu myös "klassisiksi uruiksi", joilla soi kaikkein parhaiten musiikki Johann Sebastian Bachin jälkeiseltä ajalta, ns. galantin tyylin kaudelta, 1700-luvun loppupuolelta sekä 1800-luvun alkupuolelta.

Urkujen dispositio

HUVUDVERK, manual I
(C–g''')

Principal 16 fot
Octava 8 fot
Dubbelflöjt 8 fot
Fleut d'Amour 8 fot
Viola di Gamba 8 fot
Quinta 6 fot
Octava 4 fot
Fleut Octaviand 4 fot
Ekoflöjt 4 fot
Ters 3 1/5 fot
Quinta 3 fot
Octava 2 fot
Cornet 5 cor g0-
Mixtur 5 cor
Trumpet 16 fot  
Trumpet 8 fot

SVÄLLVERK, manual II
(C–g''')

Borduna 16 fot
Principal 8 fot
Hålflöjt 8 fot
Fugara 8 fot
Piffaro 8 fot
Octava 4 fot
Öppenflöjt 4 fot
Salzinal 4 fot
Flauta Pecula 2 fot
Scharf 4 cor
Trumpet 8 fot
Wox Virginea 8 fot
Trumpet 4 fot
Tremulant A

SVÄLLVERK, manual III
(C–g''')

Flagflöjt 8 fot
Corno di Basetti 8 fot
Quintadena 8 fot
Principal 4 fot
Waldflöjt 4 fot
Nasat 3 fot
Spetsflöjt 2 fot
Ters 1 3/5 fot
Basong 16 fot
Oboë 8 fot
Tremulant B

PEDALVERK
(C–f')

Untersatz 32 fot
Principal 16 fot
Violon 16 fot
Subbas 16 fot
Octava 8 fot
Borduna 8 fot
Basquinta 6 fot
Octava 4 fot
Basun 16 fot
Trumpet 8 fot
Fagot 8 fot

KOPPEL
II/I, III/I, III/II, I/P, II/P, III/P

Setzerkombinationer
Calcantklocka

 

Kokkolan kirkon urut ja soittaja.
Kokkolan kirkon urut ovat ahkerassa käytössä niin jumalanpalveluksissa kuin konserteissa.
Kokkolan kirkon urkupillit.
Kokkolan kirkon urkupillit
Kanta-Kokkolassa on neljät urut; Kokkolan, Kaarlelan ja Ykspihlajan kirkoissa sekä Marian siunauskappelissa.

Kahdet pääurut ovat Kokkolan kirkossa (Åkerman & Lund 2002, 50/III) ja Kaarlelan kirkossa (TH. Frobenius og Sønner 1958, 35/III).
Molempia urkuja käytetään runsaasti sekä jumalanpalveluksissa että konserteissa.