Puhe itsenäisyyspäivän kunnianosoituksessa

Arvoisat läsnäolijat

Viime lauantaina tuli kuluneeksi 85 vuotta talvisodan alkamisesta. Varhain marraskuun viimeisenä päivänä 1939 vihollisosastot tulivat rajan yli, kaupunkeja alettiin pommittaa ja sotatoimet ulottuivat koko itärajan pituudelle. Siitä alkoi lyhyttä välirauhaa lukuun ottamatta lähes viisi vuotta jatkunut sotien aika, joka päättyi Lapin sodan loppumiseen 27.4.1945. Siitä tulee ensi keväänä kuluneeksi 80 vuotta.

Sotien seurauksena maamme menetti noin 10 prosenttia pinta-alastaan ja joutui lyhyellä ajanjaksolla asuttamaan yli 400 000 evakkoa, osan jopa kahteen kertaan. Sodissa kaatuneiden ja kadonneiden noin 95 000 hengen lisäksi haavoittuneita oli yli 200 000 ja aineelliset tuhot olivat merkittävät. Lappi oli raunioina muutamaa tietöntä kylää lukuun ottamatta. Lisäksi maksettavaksi tulivat mittavat sotakorvaukset. 

Elämä tuntui tuolloin haastavalta, huolestuttavalta ja pelottavalta. Monissa kodeissa surtiin yhtä tai useampaa menetettyä perheenjäsentä, menetettyä kotiseutua tai muuttunutta tulevaisuutta. Edessä oli paljon epävarmuutta. Ainoa varma asia oli, että paljon työtä oli tehtävä maan jälleenrakentamiseksi. Siihen oli lähdettävä jopa tyhjin käsin, kun tavaroita ei saanut mistään. 

Isiemme ja äitiemme historian muistelu puhuu painavasti siitä, että siniristilipun nostaminen lipputankoihin ei ole tänäänkään itsestään selvää. Itsenäisyys on lahjaa, mutta ei ainoastaan sitä. Maamme itsenäisyys on vaatinut myös paljon ponnistuksia, itsensä ylittämistä ja jopa uhrautumista. Siitä todistavat myös sankarihautausmaamme 105 hautakiveä. Kiitollisuudella ajattelemme tänäänkin sitä, mitä meitä aiemmat sukupolvet ovat tehneet.

Palvelemisen asenne tulee näkyviin myös itsenäisyyspäivän evankeliumitekstissä Matteuksen mukaan. Opetuslapset kinastelivat keskenään siitä, kuka heistä oli tärkein ja suurin. Jeesus puuttui keskusteluun ja muistutti siitä, että ”joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja”.

Palvelemisen ja itsensä uhraamisen asenne tarkoittaa sitä, että tärkeintä ei ole oma hyvä tai etu, vaan toisen etu ja yhteinen hyvä. Yhteisen hyvän huomioon ottaminen on tasapainoisen yhteiselämän ja yhteiskunnan edellytys. Se on myös yksilön hyvän ja menestyksen välttämätön edellytys. Ajamalla yhteistä etua toteutetaan myös yksilöiden parasta ja vahvistetaan yhteiskunnan eheyttä. 

Jeesus kiteytti oman kutsumuksensa palvelemisen ja uhrautumisen asenteeseen. Hän palveli kaikkia ihmisiä ja koko luomakuntaa loppuun asti. Kyse oli Jumalan itsensä antavasta, uhrautuvasta rakkaudesta, jolla Jumala tavoitteli kaiken luomansa ja kaikkien luotujensa hyvää. Kyse oli armosta. Armoa tarvitaan, koska emme ihmisinä pysty samaan kuin Jeesus. Kenestäkään meistä ei ole maailman pelastajaksi.

Sotiemme aikana kaikilta suomalaisilta kysyttiin vahvaa velvollisuudentuntoa ja omasta tinkimistä. Oli suostuttava siihen, että omat suunnitelmat tulevaisuutta ajatellen eivät toteutuneet. Oli venyttävä ja oli jaksettava, vaikka voimat olivat vähissä. Oli uskottava parempaan tulevaisuuteen ja tehtävä työtä sen eteen luottaen siihen, että tulevaisuus rakentuu pientenkin tekojen kautta. Itsenäisyys oli kuitenkin säilynyt.

Tänään, lähes 80 rauhan vuoden jälkeen, olemme syvästi tietoisia siitä, että elämme arvaamattomassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Uhkakuvien sijaan on hyvä kiinnittää huomiota toivon merkkeihin. Niihin isämme ja äitimmekin tarttuivat. Monet asiat ovat nyt paremmin kuin 80 tai 85 vuotta sitten. Perusteita luottamukselle tulevaisuuteen on edelleenkin niin kuin on vaikeimpinakin aikoina ollut.

Tänäkin päivänä ja kaikkina päivinä tulevaisuudessa tarvitsemme palvelemisen asennetta ja yhteisen hyvän näkemistä, velvollisuudentuntoa ja kykyä luopua yksilöllisistä eduista yhteisen hyvän vuoksi. Meillä on hyvä isänmaa, josta saamme olla kiitollisia. Saamme kukin työskennellä isänmaamme tulevaisuuden hyväksi omalla paikallamme ja niissä tehtävissä, mitkä meille on annettu. Sillä rakennetaan tätä maata, yhdessä ja yhteistä hyvää ajatellen.

Rukoilkaamme: 
Kaikkivaltias Jumala, kansojen hallitsija.
Tänään kiitämme sinua tästä hyvästä maasta,
jonka olet meille antanut.
Kiitos armosta, jolla olet johdattanut kansamme
monien vaikeuksien ja taistelujen läpi tähän päivään.
Anna meille intoa ja kestävyyttä
pitää huolta toisistamme
ja taitoa toimia yhdessä.
Ohjaa meitä sanallasi,
niin että pysyisimme tahtosi tiellä
ja pääsisimme perille
taivaalliseen isänmaahamme.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, (+) Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne.

Herren välsigne er och bevare er.
Herren låte sitt ansikte lysa över er och vare er nådig.
Herren vände sitt ansikte till er och give er frid.
I Faderns och (+) Sonens och den helige Andes namn.
Amen

Kappalainen Marja Kopperoinen piti puheen itsenäisyyspäivän kunnianosoituksessa Marian hautausmaan sankarihaudoilla 6.12.2024.