Valo

Syksy on jälleen antanut pimeyden lahjan. Luonnonvalon vähetessä pimeys näyttää rikkaan ilta- ja yötaivaan. Pimeys väistyy joka aamu, valon määrä lisääntyy saavuttaen kevättalven kirkkauden.

Viikonvaihteessa vietämme pyhäinpäivää. Muistamme edesmenneitä rakkaitamme. Moni vie kynttilöitä heidän haudoilleen tai hautausmaiden muualle haudattujen muistopaikoille. 
Kynttilöiden valomeri pyhäinpäivänä on vahva viesti. Se on viesti rakkaudesta, luopumisesta ja luovuttamisesta – ja ennen kaikkea toivosta. 

Pyhäinpäivän teksti Jesajan kirjasta avaa näköalaa valoisaan tulevaisuuteen. Jumala on ikuinen valo. 
Murhepäivienkin luku täyttyy. Jumalan kirkkaus häikäisee murheenkin keskellä.

Kristillinen kirkko on aina elänyt paremman toivossa. Vaikka nyt olisikin pimeää, valo voittaa. Yön jälkeen tulee aina aamu. Ja jos ei tule, tulee 
Kristuksen sanomaton kirkkaus ikuisuudessa.

Marja Kopperoinen
kappalainen
Kokkolan suomalainen seurakunta
marja.kopperoinen@evl.fi

Sunnuntai 4.11. 
Jesaja 60:18-21

Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi,
ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä.
Minun apuni on sinun muurinasi
ja minun ylistykseni sinun portteinasi.
Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona
eikä kuu kirkasta sinun teitäsi,
vaan Herra on sinun ikuinen valosi
ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi.
Sinun aurinkosi ei enää laske
eikä kuu katoa,
sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.
Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt.
    Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet,
maa on iäti oleva heidän.
He ovat taimia minun tarhassani,
minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni.