Camillan opettavainen matka isoseksi

Koululaisten kesäloma lähestyy ja tulevan kesän leirit pyörähtävät pian käyntiin. Kymmenille kokkolalaisille nuorille tulee ajankohtaiseksi haku kevään leireille isostehtäviin. 
Vuoden aikana käyty ”polkumatka” on valmistellut jokaisen nuoren tuleviin rippi-ja lastenleireihin. Tunnelma on odottavainen ja toiveikas!
Vapaaehtoiseksi seurakunnan kasvatustyöhön valmistava P.O.L.K.U.  opettaa nuoria työskentelemään rippileireillä ja lastenleireillä isosina.  
P.O.L.K.U on suunnattu rippikoulun käyneille nuorille, joilla on kiinnostusta osallistua seurakunnan erilaisiin vapaaehtoistöihin.
P.O.L.K.U sisältää viikonloppuleirejä, yhteisiä kokoontumisia, vapaaehtoistöihin valmistautumista ja paljon uusia kavereita. 
P.O.L.K.U. sanan kirjaimet kätkevät sisälleen viestin; Pysähdyn, Osallistun, Lähden, Kasvan, Uskon ja uskallan.
Polussa nuori saa valita tietyn reitin, jota kulkea. Näitä reittejä ovat muun muassa isosen reitti, kerhonohjaajan reitti ja vaikuttajan reitti.  Halutessaan voi lähteä kulkemaan vaikka jokaista reittiä.

Minun matkani isoseksi alkoi siitä, kun kävin lapsena seurakunnan järjestämillä leireillä. Ne olivat kesälomani kohokohtia. 
Muistan katsoneeni isosia ylöspäin, ja sovin leiriystävieni kanssa, että joku päivä meistäkin tulisi leiri-isosia. Kun ikää alkoi tulla sen verran, etten enää voinut osallistua leireille, päätin hakea apuisoskoulutukseen. 
Se on seurakunnan järjestämä pienimuotoinen koulutus, jossa totutellaan isosen tehtäviin, mutta vastuuta annetaan vähemmän. 
Koulutus sisälsi paljon erilaisille lapsille suunnattujen tapahtumien järjestämistä ja leireillä apukätenä toimimista. Koko koulutuksen tavoitteena oli antaa suuntaa siitä, millaista isosen työ on. 
Apuisoskoulutus antoi minulle paljon rohkeutta ja uskoa siihen, että osaan olla hyvä isonen. Olen kiitollinen lapsuuteni leirien vetäjälle Sirpa Karjalaiselle, joka antoi meille rohkeutta toimia hänen leireillään apuisosina ja myöhemmin oikeina isosinakin. Koin saavani turvallisen pohjan lähteä toimimaan myös tulevaisuuden rippileireille isosena.

Kävin rippikoulun kesällä 2019. Odotin sitä hyvillä mielin, koska tiesin seurakunnan leirien olevan mahtavia. 
Odotin myös innolla sitä, että pääsisin oman rippikoulumatkani jälkeen toimimaan tulevina kesinä muiden rippileireillä isosena. Leiri-isoset kannustivat minua hakemaan rohkeasti isoskoulutukseen, joten melkein heti rippikoulumatkani päätyttyä sain kuulla seurakunnan Polusta. 
Ilmoittauduin mukaan ystävieni kanssa. Omaan P.O.L.K.U.-matkaani sisältyi tähtipäiviä ja isosleirejä. 
Tähtipäivissä pohdimme erilaisia isosen työhön kuuluvia tehtäviä ja vietimme aikaa tärkeiden asioiden äärellä. Polkuun liittyvät leirit olivat lempiosuuteni koko koulutuksesta. Siellä tehtiin parhaat muistot. 
Leirit koostuivat jumalanpalveluksista, hyvästä ruuasta, Opitaan-hetkistä, saunatuokioista ja iltaohjelmista.
Yksi leirien tärkeimmistä asioista oli Opitaan-hetket, joissa tiivistyivät isosena olemisen tärkeimmät asiat. Opimme muun muassa millaista on olla hyvä isonen, miten raamattuhetkiä, eli raamiksia pidetään ja kuinka luodaan hyvää yhteishenkeä leiriporukkaan. 
Myös saunomiset, yhteiset hetket ja hyvä ruoka loivat upean yhteishengen Polkua käyvän porukan välille.

Kokemukseni mukaan P.O.L.K.U. on kokonaisuudessaan todella opettavainen matka. Vaikka minulla oli jo ennestään kokemusta isosena toimimisesta, sain Polulla syvennettyä oppimiani asioita paljon. 
Polulla kohtasin uusia ihmisiä ja sain uusia ystäviä. Meitä kaikkia yhdisti mielenkiinto isostehtäviä kohtaan ja into leirielämään. Polussa ei siis vain opi tärkeitä taitoja, vaan siellä saa ystäviä, voimavaroja ja tietoa, miten toimia tulevaisuudessa erilaisissa työtehtävissä. 
Olen ollut mukana lukuisilla seurakunnan järjestämillä lastenleireillä, rippileirillä isosena ja ohjannut seurakunnan kerhoa kahden vuoden ajan. Polusta on siis ollut minulle todella paljon hyötyä.
Matka seurakunnassa ei todellakaan lopu rippikouluun, vaan on vasta alussa. Kehotan tulevia rippikoulunuoria hakemaan rohkeasti Polkuun mukaan!

Teksti: Camilla Myllymäki, Kokkolan suomalaisen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä, joka on suoritttanut P.O.L.K.U. -koulutuksen
Kuvat: Heli Järvi