Pikkulinnun jouluyön ihme

Tervetuloa Eerin ja Nemon pyhäseikkailuun.

Tänään sytytämme neljä adventtikynttilää loistamaan.
Aloitamme pyhäseikkailun kuuntelemalla ja laulamalla alkulaulun.

Laitamme kädet ristiin ja rukoilemme yhdessä.

Kohotan käteni aurinkoon päin, loistavan päivän edessä näin.
Taivasta kohti nyt vilkutan, suojassa olla saan Jumalan.
Aamen.

Pikkulintu lenteli hiljaisen, lumisen metsän yllä. Ympärillä vallitsi täydellinen rauha, ja ainoastaan pakkasen pieni napsahdus rikkoi talven hiljaisuutta. Yön sinertävällä taivaalla tähdet loistivat kuin tuhannet pienet kynttilät, ja niiden valo loi hopeisen hohteen metsän valkeille hangille.  Kaikkialla tuntui olevan hiljaista ja kaunista – juuri sellaista, mitä vain talvi-iltana voi olla.

Lentäessään pikkulintu kuuli jostain kauempaa lasten ääniä. Se kallisti päätään uteliaana ja käänsi siipensä ääntä kohti. Kun lintu lensi lähemmäksi, se näki päiväkerhon pihan, joka oli täynnä iloa ja valoa. Jouluvalot loistivat lämpiminä, ja pihalla oli paljon lapsia ja aikuisia. Heidän keskellään oli tyttö, joka piti kädessään kirjaa ja luki siitä ääneen. Pikkulintu lensi vielä lähemmäksi ja istahti kuusen oksalle, aivan lähelle tyttöä. Tyttö luki raamatusta Mariasta ja Joosefista, jotka matkustivat Betlehemiin veroluetteloa varten.

Pikkulintu antoi ajatustensa lentää kauas, miettien, miltä Mariasta oli mahtanut tuntua. Hän oli viimeisillään raskaana ja joutui pitkälle matkalle. Ehkä häntä pelotti hieman, mutta hän luotti siihen, että kaikki menisi hyvin. Joosef kulki rinnalla, vakaana ja suojelevana, huolehtien, että Maria sai levätä ja että matka sujui turvallisesti.

Tyttö jatkoi kertomusta. Pikkulintu kuvitteli, kuinka paimenet yöpyivät pelloilla lampaidensa kanssa, kun yhtäkkiä taivas täyttyi kirkkaasta valosta. Enkeli ilmestyi ja kertoi heille suuren ilosanoman: "Älkää pelätkö! Tänä yönä on teille syntynyt Vapahtaja." Paimenet säikähtivät, mutta enkelin sanat toivat heille iloa ja rauhaa. He lähtivät kiireesti tallille, missä he näkivät pienen Jeesus-lapsen seimessä. Pikkulintu ajatteli, miltä paimenten sydämissä oli täytynyt tuntua – pelon vaihtuminen riemuun ja rauhaan.

Tyttö kertoi Itämaan tietäjistä, jotka seurasivat kirkasta tähteä ja toivat Jeesus lapselle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Pikkulintu mietti lahjojen merkitystä – ne olivat enemmän kuin esineitä. Ne kertoivat rakkaudesta, kunnioituksesta ja siitä, että tämä pieni lapsi oli tärkeä. Antaminen oli aina kaunista, sillä lahja kertoi, että vastaanottaja oli erityinen.

Pikkulintu jäi vielä miettimään sitä hetkeä, kun Jeesus-vauva syntyi. Maria ja Joosef katselivat lastaan rakkauden ja ihmetyksen täyttäminä. Maria ihaili hänen pieniä sormiaan ja pehmeitä poskiaan, ja Joosef tunsi sydämessään vahvaa suojelevuutta ja kiitollisuutta. Rakkaus täytti tallin pimeän nurkan, valaisten koko maailman.

Hiljaisuudessa pikkulintu katseli jälleen taivaalle. Tähdet loistivat yhä, aivan kuten silloin kauan sitten Betlehemin yllä. Pikkulintu tunsi sydämessään joulun ihmeen, rakkauden lahjan, joka muutti kaiken.

Rukous
Sua Jeesusta joulun lasta
me pyydämme päälle maan.
Me oomme niin pieniä vasta
jää meitä sä siunaamaan.
Aamen

Kiitos ihanasta pyhäseikkailusta!
Hyvää ja siunattua joulua teille kaikille!

P.S. Oletko avannut tämän päivän joulukalenterin luukun Lastenkirkon sivuilta?