Uutiset

Juoksuratojen hiljainen evankelista

Julkaistu: 13.11.2019

 

Kälviäläinen Konsta Alatupa, Suomen nopein mies, kantaa kaulassaan ristiä ja osoittaa sormellaan voitonmerkiksi kohti taivasta. Tämä on tavallista ulkomaalaisille urheilijoille, kun taas suomalaisille usko on henkilökohtaisempaa.
Alatupa haluaa kuitenkin näyttää uskonsa monista muista suomalaisista urheilijoista poiketen, sillä usko antaa hänelle voimaa ja itseluottamusta.

"En välitä puheista.Teot ratkaisevat."

Kiitos sinne, minne se kuuluu. Konsta Alatupa haluaa näyttää uskonsa monista muista suomalaisista urheilijoista poiketen. Usko antaa hänelle voimaa ja itseluottamusta. Kuva: Anssi Mäkinen/Anselmus.net

Alatupa on palvellut viime kuukaudet Puolustusvoimien urheilukoulussa ja kotiutui armeijasta lokakuun lopulla. Fysiikan opinnot ovat alkaneet Jyväskylän yliopistossa, mutta urheilu on arjen keskipisteenä.

- Pääpaino on nyt treenaamisella, kertoo olympialaisista unelmoiva nuori lupaus.

- Haluan päästä lukemaan liikuntabiologiaa ja haen sinne uudelleen ensi keväänä. Siitä saa paljon hyötyä valmennukseen ja lajin kehittämiseen.

Alatupa on liikkunut lapsesta saakka. Hän on ollut lajien suhteen kaikkiruokainen. Yläasteikäisenä hänen salibandyjoukkueellaan oli nopeustesti, jossa hän oli miesten salibandyliigan pelaajien kärkitasoa.

-Kesällä 2015 ennen lukion alkua pyysin isää kellottamaan minulle 100 metrin käsiajan.

Hyvä aika pisti osallistumaan ensimmäisiin SM-kisoihin, joissa sijoitus oli ensikertalaiselle erinomainen. Siitä alkoi harjoittautuminen 100 ja 200 metrin matkoille.

Nykyisin Alatupaa valmentaa Keski-Pohjanmaan urheiluakatemian yleisurheiluvalmentaja Timo Kultalahti.

Harjoituksia on viisi tai kuusi kertaa viikossa. Tärkeiden kisojen lähestyessä vähemmän.

- Tarkoituksemme on harjoitella mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti. Määrät pyritään pitämään niin pieninä, että niitä on mahdollista vuosittain lisätä.

Urheilu on nyt Alatuvan päätyö, vaikka siitä ei toimeentuloa tulekaan. Työksi sitä voi kuitenkin kutsua, sillä se vaatii täydellisen omistautumisen. Se on elämänsisältö ja elämäntapa.

"En ole urheilija Konsta Alatupa, vaan Konsta Alatupa, joka urheilee."

Vaikka Alatupa on kasvanut kristittyyn perheeseen, vanhemmat eivät ole tuputtaneet uskoa.

- Jokainen löytää uskonsa itse, minä löysin sen urheilusta.

- En olisi tässä ilman Jumalan apua. Minua on siunattu juoksemisen lahjalla. Haluan käyttää sitä parhaani mukaan.

Alatupa kokee, että rukouksiin vastataan. Vaikka uralla on ollut monia loukkaantumisia, niistä on selvitty.

- Rukoilen aina iltaisin ja ennen kilpailuja. Ennen kisoja pyydän, että voisin tehdä päivän parhaani.

"Kävi hyvin tai huonosti, tiedän, että kaikella on tarkoitus."

Kirkossa Alatupa ei käy, eikä lue Raamattua. Hän on silti kristitty ja uskovainen. Turha hurskastelu tai tekopyhyys ei miellytä Alatupaa.

Hänen uskonsa näkyy siinä, että hän pyrkii olemaan joka päivä paras versio itsestään ja reilu muita kohtaan - hyvä tyyppi.

"Minulle on tärkeää lähimmäisenrakkaus ja armo, joka on erityisen tärkeää myös urheilussa."

Monen nuoren idoliksi ponnahtanut Alatupa tietää, että uskonnon tyrkyttäminen ei ole parasta lähetystyötä. Varsinkin nuorille on tärkeää antaa tekojen puhua puolestaan.

Teksti: Eija Ahokangas

Innokkaat penkkiurheilijat ovat ehkä havainneet Konsta Alatuvan kantavan kisoissakin kaulassaan ristiriipusta uskonsa merkkinä. Kuva: Heidi Lehikoinen