Uutiset

Riparin jälkeen isosen tehtäviin

Julkaistu: 16.05.2018

Maisa Taipaleen usko on vahvistunut entisestään sekä rippikoulussa että isoskoulutuksessa.  Kuva: Tatu KoutonenKun aloitin riparimatkan, olin innostunut riparista. Tiesin, että tämä on ’mun juttu’. Olin odottanut riparia.
Ennen leiriä kävin gospeljumalanpalveluksessa, Tunnetko Tien -illassa, Kokkola-gospelissa ja rippikoulukarusellissa. Niissä oli kiva käydä, ja monet asiat olivat myöskin uusia minulle. Muistan esimerkiksi kysyneeni äidiltä, mitä gospel tarkoittaa.

Starttipäivässä tutustuimme toisiimme ja mietimme jo vähän mitä usko on. Jollain tapaa se olikin vähän kuin yksi leiripäivä. Starttipäivässä innostuin lisää riparista.
Sen jälkeen löysin tieni nuorteniltoihin. En oikein tuntenut sieltä ketään, ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Muistan ensimmäisestä nuortenillasta, kun istuin penkillä laulukirja kädessä ja seurasin, mitä nuortenillassa oikein tapahtuu. Meininkiin pääsi nopeasti mukaan.

Sitten koitti se odottamani leiri. Seisoin Vasikkasaaren eteisessä ja jännitin. Olin uskonut Jumalaan jo lapsena ja välillä olin ollut hukassakin, mutta onneksi Jumala kutsui takaisin. En arvannut, kuinka paljon ripari ja sen jälkeiset jutut tulisivat antamaan.
Ripari vahvisti uskoani aika paljon. En ollut aikaisemminkaan ajatellut, että Jumala olisi meidän kaltainen ihminen pilven päällä, mutta silti käsitykseni Jumalasta syveni. Esimerkiksi ymmärsin lisää synnistä, armosta, Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään.

Riparin jälkeen lähdin isoskoulutukseen. Se oli luonteva tapa jatkaa seurakunnassa oloa. En halunnut jättää taakseni riparilla kokemiani hyviä asioita. Halusin kasvaa kristittynä ja olla isosena, vierellä kulkijana riparilaisille, niin kuin minullekin oli oltu.
Isoskoulutuksen aikana usko vahvistui lisää. Sen lisäksi, että opin Raamatusta ja isosena toimimisesta, opin kristittynä elämisestä ja yhteistyötaidoista.
Isoskoulutuksen alkumetreiltä mieleeni on jäänyt kokoontuminen, jolloin saimme kirjoittaa tussilla lakanaan asioita, jotka kuvasivat sitä, millainen isosen tulisi olla. Kirjatuksi tuli muun muassa "vastuullinen", "tuki ja turva" sekä "sosiaalinen". Kaksi asiaa nousivat kuitenkin yli muiden: oma itsensä ja keskeneräinen. Opin siis, että jokaisen on tärkeä olla oma itsensä, ja ettei kukaan ole valmis tai täydellinen.

Seurakuntayhteys on ollut tärkeä osa elämääni. Nuortenillat, leirit ja gospel-tapahtumat ovat tuoneet siihen arvokasta sisältöä. Nuorteniltoihin on aina päässyt levähtämään kouluviikon jälkeen. Etenkin leireiltä olen oppinut tosi paljon Raamatusta, uskosta ja Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Leirielämään on kuulunut tietysti myös hyvä seura ja ruoka. Jonkinlainen kaipaus on täyttynyt seurakunnassa. Olen tosi kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa seurakunnassa.
Kaikkein siisteintä on ollut isosena toimiminen. Se on antanut kokemuksia, ja siinä olen kasvanut kaikkein eniten. Perspektiivi on kolmen vuoden aikana muuttunut yllättävän paljon. Olen saanut paljon rohkeutta esimerkiksi ihmisten edessä puhumiseen, ja muutenkin itsevarmuutta. Olen oppinut myös ohjaamisen taitoja. On ollut tosi hienoa kulkea nuorten vierellä, ja on vaikea kuvitella, että en enää jatkaisi isosena. Usko on tärkeä osa elämää, ja siitä riittää jaettavaa.

Kirjoittaja on Kokkolan suomalaisen seurakunnan isonen.


Isosten tehtävään siunaaminen varhaisnuorten
leireille
ja ripareille perhemessussa 20.5. 2018
klo 10 Kokkolan kirkossa