Pisimmän työuran Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa tehnyt lastenohjaaja Päivi Rannisto on työskennellyt viimeiset vuodet Pajunrinteen leikkipuistossa ja Kaarlelan seurakuntakodin 3–6-vuotiaiden päiväkerhoryhmässä. Inhimillisenä ja helposti lähestyttävänä lastenohjaajana Päivistä on tullut tärkeä äitihahmo myös nuorille puistossa käyneille äideille.
- Äiti on ollut kaikkien äiti, Päivin nuorin tytär Liana Stenberg sanoo. Hän käy pian 2-vuotiaan Emerik-poikansa kanssa puistopäivissä, ja on nähnyt oman äitinsä työminän. 
- Äitiä on helppo lähestyä. Hän osaa ottaa kaikki ihmiset tasavertaisina.
- Sellainen olen halunnut ollakin. Ihminen, jota on helppo lähestyä – matalalla kynnyksellä. Kaikki ovat samanarvoisia ja yhdenvertaisia ihmisiä, Päivi sanoo, ja se pitää hänen kohdallaan täysin paikkansa. Päivi Ranniston kanssa jutellessa voi kuin asettua huolehtivaan syliin. 

Päivi Rannisto aloitti työt Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa 9.9.1981. Hänen lähes 43 vuoden työrupeamaan mahtuu kolme kirkkoherraa, neljä-viisi kiinteistöpäällikköä ja useampi hallintojohtajakin. 
- Mutta asia, joka ei ole vuosien aikana muuttunut, on tapa kasvattaa, ohjata ja pitää huolta silloinkin, kun kasvaminen ei mene odotetusti. Kasvamisella ei saisi olla kiire. Yhdessä eri ammattilaisten kanssa mietitään, miten mennään eteenpäin. Lastenohjaajan työ on rinnalla kulkijan tehtävä. Päivi Rannisto tuli seurakuntaan töihin Ykspihlajan päiväkodista, missä hän toimi lastenhoitajan sijaisena.
- Eräänä syyspäivänä sain puhelun seurakunnasta, ja he pyysivät tulla sijaistamaan koululaisten iltapäiväkerhon toiminnanohjaajan äitiyslomaa. 

Tuolloin koululaisten iltapäiväkerhotoimintaa pyöritettiin Kokkolan kaupungin ostopalvelutoimintana, parhaimmillaan kolmessa seurakunnan eri toimipisteessä. 
- Iltapäiväkerhotoiminta oli tuolloin hyvin kodinomaista, Päivi muistelee. 
- Välipalat tehtiin yhdessä lasten kanssa, käytiin bussiretkillä. Mieleen on jäänyt retket Seljesiin ja Sanifaniin, Tankkarissakin käytiin Jenny-laivalla. Enää en moisille reissuille uskaltaisikaan lähteä, sillä turvallisuusmääräykset ovat onneksi muuttuneet noista ajoista, hän miettii. Iltapäiväkerhon toiminnanohjaajana Päivi Rannisto ehti työskennellä 13 vuotta ennen kuin alkoi odottaa esikoistaan ja jäi äitiyslomalle syksyllä 1994. 
- Tuolloin päättyi myös seurakunnan iltapäiväkerhotoiminta. Siirryin äitiyslomani jälkeen seurakunnan päiväkerhoon lastenohjaajaksi. Siinä työssä olen ollut eri toimipisteissä tähän päivään asti. 

Päivi Rannisto on kulkenut työssään perheiden rinnalla. Seurakunnassa kasvatus- ja perhetyö on laadukasta, lapsilähtöistä varhaiskasvatusta. 
- Lisäksi lapsi saa viettää aikaa ympäristössä, jossa hänet nähdään omana itsenään arvokkaana. Kristillisen arvopohjan kautta on ollut ihana vakuuttaa lapselle kuten Jeesus opetti: Antakaa lapsen tulla minun tyköni sillä hänen kaltaisensa on Jumalan valtakunta. Silloin näen onnellisen katseen lapsen silmistä: Minä olen tärkeä ja rakastettava, Päivi Rannisto hymyilee.

Haastavina vuosina Päivi Rannisto muistaa korona-ajan, jolloin seurakunnan toiminta Pajurinteen leikkipuistossa jouduttiin pistämään muutamaksi viikoksi tauolle. 
- Muistan, että kaksi äitiä kävi koko korona-ajan puistossa. Yhteyttä perheisiin ei haluttu katkaista, vaan pyrimme pitämään toimintaa yllä vaikka vain yksi äiti kerrallaan saattoi tulla mökkiin lämmittämään lastensa eväitä. Ennen seuraavaa kävijää piti mökki taas desinfioida. 

Ammattikasvattajana Päivi Rannisto tietää, että ongelmia ja haasteita on joka perheessä. 
- Kuulevat korvat ja rohkaisevat sanat auttavat pääsemään pahan päivän yli. Jumala on, näkee ja tietää, tuntee luotunsa sen idusta lähtien. Antaa merkityksen elämään koettelemusten kohdatessa. Myös Päivin omassa elämässä on ollut läheisten menetyksiä, sairautta, epäsopua ja huolta, miten tästä selvitään. 
- Omien sisarusteni tuki on ollut korvaamatonta. Meidän 9-lapsisessa lapsuusperheessä on opittu pitämään huolta toisistaan ja selviämään vaikeuksista puhumalla. Päivi Ranniston läksiäiskahveilla kirkkoherra Jouni Sirviö muistutti kesälomalle ja elokuussa edelleen eläkkeelle siirtyvää, että nyt on aika elää toisenlaista vapautta, joka myös muistuttaa nuorena eletystä huolettomuudesta ja vapaudesta.
- Tällä hetkellä nautin ystävien ja omien lasten ja lastenlasten kanssa vietetystä yhdessäolosta sekä meren äärellä olemisesta, metsässä vaeltelusta, kiitollisena kaikesta, mitä minulle on suotu tähän elämänvaiheeseen. Huomisesta ei kukaan tiedä, siispä elän nyt.

Teksti & kuva: Mari Hautamäki