Uutislistaukseen

Kaisamari Hintikka: elämä tarjoaa ystäviä

Yhteisvastuupiispa Kaisamari Hintikka koki teini-ikäisenä totaalisen yksinäisyyden kesän. Välittävät ja huolehtivat aikuiset palauttivat uskon siihen, että elämä kantaa sittenkin.

Kaisamari Hintikka seisoo ulkona ja hänellä on yllään violetti piispanpaita ja tumma villatakki.

Kuva: Aarne Ormio / Kirkon viestintä

Suomessa joka kuudes nuori kokee yksinäisyyttä. Se on liikaa. Yksinäisyys vaikuttaa merkittävästi nuorten keskittymiseen koulussa ja liittyy vahvasti lisääntyneeseen somen käyttöön, koulupoissaoloihin ja mielenterveysongelmiin. Jopa joka kolmas yksinäisyyttä kokeva nuori ei tapaa ikätovereitaan viikoittain, ei edes verkossa. 

Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka on vuoden 2024 Yhteisvastuu-piispa. Yhteisvastuun kampanjakuvauksiin tuotu valokuva 12-vuotiaasta Kaisamarista tuo hänelle muistoja mieleen. Hän haluaisi sanoa kuvan tytölle, että kaikki käy vielä hyvin, elämä kantaa. Aina ei tarvitse tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. 
– Vaikka on hetkiä, jolloin kaikki tuntuu hämmentävältä ja kukaan ei tunnu ymmärtävän, elämä tarjoaa monia ihmisiä, joiden kanssa voi muodostaa syvän yhteyden ja jotka voivat olla elämänmittaisia tai lyhytaikaisia ystäviä.

Totaalisen yksinäisyyden kesä 

Kaisamari Hintikka myös tietää, millaista on kokea ”totaalista yksinäisyyttä”, kuten hän itse kuvaa. Noin 14-vuotiaana hän pyöri yhden kevään jengissä, joka oli väkivaltainen.
–Ja minä sain itse turpaani tosi pahasti siinä porukassa, hän kertoo. 
Hintikka uskoo, että ilman vanhempien, opettajan ja rehtorin tukea, hänen olisi ollut vaikeampi selvitä kokemuksestaan. Kevätjuhlaviikolla tapahtunutta pahoinpitelyä seurannut kesä oli äärimmäisen yksinäisyyden kesä. Hän ei voinut puhua totta tapahtuneesta, koska hänet oli uhattu pahoinpidellä uudelleen, jos kertoisi missä pahoinpitely oli tapahtunut ja kuka sen oli tehnyt. Niinpä hän keksi tarinan, jossa tuntemattomat olivat hänet hakanneet kotimatkalla jengin kokoontumisesta.
Kun Hintikka kieltäytyi menemästä kouluun syksyllä, olivat vanhemmat ja opettajat ymmällään.  Lopulta koulun rehtori puuttui tilanteeseen ja sai hänet palaamaan. Hintikka kertoo, että rehtori oli tiukka, mutta antoi luottamuksen siihen, että aikuinen välittää ja huolehtii tilanteesta.
Tuo kesä oli tärkeä opetus Hintikalle. Hän ymmärsi, kuinka yksinäistä on joutua ulkopuolelle. Hän toteaa, että on silmiä avaavaa, kun kokee väkivaltaa ja näkee, miten absurdisti ihmiset toimivat näissä tilanteissa. 
– Kun toiset hakkaavat sinua, pyydät heitä lopettamaan. Sitten vielä kysyt, että olemmehan vielä kavereita, kun olette lopettaneet. Takerruin siihen, että lyökää, mutta älkää hylätkö.

Aikuisilla on vastuu 

Hintikka korostaa aikuisten vastuuta nuorten yksinäisyyden ja syrjäytymisen vähentämisessä. Aikuisille tulisi tarjota työkaluja puuttua tilanteisiin, joissa asiat ovat menneet pieleen, esimerkiksi koulumaailmassa. Tämä vaatii yhteiskunnalta resursseja ja aikuisilta sekä valtuutuksia että rohkeutta puuttua asioihin.
Hintikan mukaan on keskeistä tunnistaa tilanteet, joissa nuori jää ulkopuolelle. On tärkeää myös estää kiusaamisen ja ulkopuolelle sulkemisen yleistyminen nuorten keskuudessa. Ne nuoret, jotka kokevat itsensä syrjäytyneeksi ja jäävät suljetuksi ulkopuolelle, tarvitsevat huomiota ja tukea voidakseen puhua tilanteestaan. 
Hintikka kertoo, kuinka hänellä oli teini-ikäisenä vahva tunne siitä, ettei kukaan ymmärtänyt häntä ja, että hän oli toisenlainen kuin muut. 
– Olisi ollut äärimmäisen tärkeää löytää työkaluja sen suhteuttamiseen, että myös kaverit pohtivat samankaltaisia asioita. 
Murrosikäiset eivät välttämättä keskustele tällaisista asioista keskenään, joten aikuinen olisi ollut tarpeen toimimaan ikään kuin peilinä ja auttamaan näkemään asiat eri mittasuhteissa. Ei mitätöiden, vaan näkökulmaa antaen. 
Ne aikuiset, jotka eivät olleet osa Hintikan perhettä, olivat merkityksellisiä. Nuoren tavoin monet asiat, joita hän pohti ja joita vastaan kapinoi, liittyivät juuri perheeseen.
Hintikka muistelee tilanteita, joissa kodin ulkopuoliset aikuiset osoittivat kiinnostusta häntä kohtaan, esimerkiksi hänen harrastuksiinsa.
– Yhtäkkiä tulikin aikuinen, joka oli kiinnostunut minusta! Esimerkiksi muistan vanhempieni ystävän, joka kyseli telinevoimisteluharrastuksestani. Aikaisemmin kukaan aikuinen ei ollut koskaan keskustellut kanssani kuin vertaisensa kanssa ja edelleen muistan sen tunteen, kuinka tämä aikuinen oli mielestäni sen jälkeenkin aivan erityisen ihana ihminen.

Luomme toivoa yhdessä 

Yhteisvastuu 2024 keskittyy nuorten elämänhallinnan vahvistamiseen ja mahdollisuuksien parantamiseen Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Puhumme tulevaisuuden hyvinvoinnista ja toivon luomisesta, korostaa Hintikka. 
Koulutus luo mahdollisuuksia ja uskoa tulevaisuuteen. Laadukas koulutus on tärkeää kaikkialla, myös meillä Suomessa. Hintikka toteaa koulutuksen olevan tärkeä keino ehkäistä syrjäytymistä tai katkaista ylisukupolvisen syrjäytymisen ketju. Se, että meillä on pitkät perinteet laadukkaassa koulutuksessa ei tarkoita sitä, että voisimme pitää sitä itsestäänselvyytenä (vrt Pisa-tulosten lasku).  
– Kehittyvissä maissa koulutuksella on suuri merkitys yksilöiden ja yhteisöjen tulevaisuuden rakentamisessa. Nuorille kouluun tai ammattikoulutukseen pääseminen luo toivoa tulevaisuudesta.
Vaikka meillä ja kehittyvissä maissa on erilaiset lähtökohdat, nuorten kysymykset ja haasteet ovat samankaltaisia. Esimerkiksi nuorisotyöttömyys, joka voi olla jopa 50%, luo valtavia haasteita yksilöille ja koko yhteiskunnalle. Näiden haasteiden keskellä korostuu ihmisten yhteisvastuullisuus ja kyky asettua toisen asemaan.
Hintikka korostaakin empatian merkitystä. Se on voimavara, joka auttaa meitä ymmärtämään ja ottamaan vastuuta toisistamme.
– Empatian kyky, kyky tuntea myötätuntoa, tekee meistä ihmisiä. Se auttaa meitä löytämään kestäviä ratkaisuja, jotka ottavat huomioon muiden tarpeet ja vastuun heistä, eivätkä vain omia tarpeitamme.

Katso yhteisvastuu-piispan 2024 lahjoitusvetoomus. 
 

5.2.2024 13.53