Viikon sana

S

Palkka

Johtaja rekrytoi uusia työntekijöitä yritykseen.
Hän palkkasi töihin kokoaikaisia työntekijöitä, mutta teki myös määräaikaisia työsopimuksia. Johtaja otti töihin erilaisia tukityöllistettyjä, työkokeilijoita ja harjoittelijoita.

Töitä saivat myös vastavalmistuneet, iäkkäät työnhakijat, oppisopimusopiskelijat, maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset. Viimeisenä työpäivänä pestattiin vielä osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä.
Jokainen työskenteli työpaikalla omien kykyjensä ja voimiensa mukaan.

Kuukauden viimeisen työpäivän iltana johtaja kutsui työntekijät koolle ja ilmoitti:
”Olen päättänyt maksaa jokaiselle palkkaa saman summan, kuukauden keskiansion verran.”
Päätös herätti ihmetystä. Koko kuukauden töissä olleet purnasivat, mutta viimeisinä palkatut olivat yllättyneitä ja onnellisia.
Oliko johtaja toiminut oikein?

Jeesus kertoi saman vertauksen omana aikanaan. Tällä vertauksella hän halusi sanoa, että Jumalan silmissä me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia ja arvokkaita.

Maija Kupsala
diakoniatyöntekijä
Lohtajan seurakunta

Sunnuntai 17.2.

Matteus 20:1–16

 

 Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”