Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Uskollinen isoveli ja tuhlaajapoika ovat jatkoa Herran Jeesuksen vertauksille kadonneesta lampaasta ja hopearahasta. Luvun eräs pääsanoma on, että Pyhä Taivaallinen Isä ja Hänen enkelinsä riemuitsevat jokaisesta parannuksen tekevästä syntisestä.
Tuhlaajapoikavertauksessa isoveli suuttui, kun isä järjesti juhlat perintönsä jo etukäteen kuluttaneelle veljelle. Vanhempi voi olla lapselleen ylitsevuotavan armollinen, kuten Daavid halusi olla Absalomille. Matteuksen evankeliumin 20. luvun alkuosan vertaus tuli myös mieleeni. Työnantaja pitää, minkä lupasi, mutta saa antaa ekstraa halutessaan.
Luukas 15 muistuttaa siitä, että Luoja tahtoo pelastaa jokaisen. Hän totisesti auttaa kaikkia, jotka sitä koko sydämestään pyytävät. ”Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkä tähden te kuolisitte, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Jahve. Siis kääntykää, niin saatte elää.” (Hes. 18:31–32)
Isoveli on ikään kuin Juudan heimo ja tuhlaajapoika Israelin heimo. Monet Raamatun profeetat puhuvat tästä tärkeästä asiasta: Israelin hajaannus on päättyvä. ”Kaikki uskolliset kaikista heimoista kootaan Isän luokse.”
Tuomo Viherjuuri
kanttori
Kokkolan suomalainen seurakunta
tuomo.viherjuuri@evl.fi
Sunnuntai 25.6.
Luuk. 15:11–32
Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä