Publikaani

Jeesuksen elinaikana tullimiehiä kutsuttiin publikaaneiksi. He olivat halveksittuja ja vihattuja. Heidän tehtävänään oli kerätä kansalaisilta verot ja tullimaksut. Publikaanina oleminen ei siis ollut helppoa. Piti sietää ihmisten kohdistama viha ja nöyryytys ja ulkopuolisuuden tunne.  

Matteus oli yksi publikaaneista. Vieläpä erittäin vihattu ja sorrettu. Häntä pidettiin röyhkeänä, kun hän vaati kansalaisilta maksuja roomalaisille miehittäjille. Kukaan ei osoittanut häntä kohtaan hyväksyntää. Kunnes eräänä päivänä Jeesus tahtoi ottaa hänet mukaansa. Kohdata lämmöllä ja tarjota hänelle ja muille sorretuille ruokaa. Silläkin uhalla, että fariseukset eivät katsoneet sitä hyvällä. 
 
Usein me haluamme kohdata niitä läheisiämme, joiden kanssa on helppo olla. Jeesus teki toisin. Hän keräsi ympärilleen kaikki haavoitetut ja nöyryytetyt ja aterioi heidän kanssaan. Jeesus antoi täten meille esimerkin siitä, miten meidän tulisi kohdata kaikki ihmiset samanarvoisina ja yhtä rakastettuina. 

Tiia Hauhio
seurakuntapastori
Kokkolan suomalainen seurakunta
tiia.hauhio@evl.fi

Matt. 9:9–13

Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
    Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”