Palvelija

Lokakuun alussa tuli täyteen kuusitoista vuotta Kokkolan suomalaisen seurakunnan palvelijana. Keskellä työn haasteita olen pyrkinyt muistamaan, ettei pappeus ole ensisijaisesti subjektiivinen oikeus, vaan ainoastaan palvelutehtävä.

Kiitän elämänmakuisista vuosista. Matka jatkuu. Olen siirtymässä kasvatuksen lähiesimiestehtävästä papin perustyöhön kohtaamaan seurakuntalaisia messuissa, kirkollisissa toimituksissa ja edelleen rippikouluissa.
Siihen työhön olen tuntenut kutsua.

Erityisesti messussa olen saanut kokea, miten Jumala palvelee palvelijaansa. Kun löydän itseni kirkon penkistä, avaudun sille todellisuudelle, jossa Jumala palvelee minua.

Jumalan kansan juhlassa olen oikealla ihmisen paikalla. Yhteisessä ripissä ja ehtoollisen vietossa annan Jumalalle syntini – kaiken, mikä painaa. Jumala lupaukset rohkaisevat ja kantavat. Ehtoollinen vahvistaa ja uudistaa. Olen Jumalan palveltavana, jotta saan uudelleen tartunnan hänen rakkaudestaan. Lähden arkeen ja jatkan hänen palvelutyötään.


Vain palvelemaan
hän saapui ja maailman sovittamaan.
Hän syntimme kuiluun on laskeutunut,
taas Luojalle maailman rakastanut.
Vain Golgatan rakkaus entiselleen
sai rikkoutuneen.
Niin aukeni tie,
se Kristuksen lähetit 
maailmaan vie…

Virrestä 166

Tatu Koutonen.Tatu Koutonen
kappalainen
Kokkolan suomalainen seurakunta
tatu.koutonen@evl.fi

Joh. 13:16–20

Jeesus puhui opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”