Kelpaa


Johannes Kastaja oli aikansa julkkis, joka kiersi saarnaamassa ja kastamassa. Jeesuksen tullessa pyytämään kastetta Johannes koki olevansa tehtävään soveltumaton: hän ei kelpaisi sitomaan edes Jeesuksen kengännauhoja. Olikohan Johanneksen kokema kelpaamattomuus turhaa vaatimattomuutta, heikkoa itsetuntoa vai todellista nöyryyttä Pyhän edessä?  

Aika ajoin sisimpämme kysyy kipeitä kysymyksiä: kelpaanko minä elämäni tärkeille ihmisille sellaisena kuin olen? Entä itselleni? Huolitaanko minut opiskelu- tai työpaikkaan, seurakuntaan tai maahanmuuttajana Suomen kansalaiseksi? Kelpaanko edes Jumalalle? 

Entä kelpaako lapseni tai puolisoni, perheeni ja sukuni, vakaumukseni tai kulttuurini heille, joiden parissa elän? Olenko kyllin hyvä -pohdinnat elävät 
meissä syvällä. Syyt kelpaamattomuuden kokemuksille voivat olla monet eikä juurisyitä aina tunnista.  

Lapsi kelpaa kastettavaksi ilman omaa ansiotaan. Jeesukselle kelpasi Johanneksen kaste, vaikka hän sitä itse epäili. Niin kelpaat sinäkin, sanoo oma sisimpäsi tai muut ihmiset mitä hyvänsä. ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”, sanoo Jeesus. (2 Kor. 12:9) 

 

Taina Lamminen.Taina Lamminen
Palvelevan puhelimen 
toiminnanohjaaja
diakoniatyöntekijä
Kokkolan suomalainen 
seurakunta
taina.lamminen@evl.fi 

Luuk. 3:15–18, 21–22

Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”
    Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.
    Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”