Tie

Kävelen töihin Itäistä Kirkkokatua jokaisena arkiaamuna. Usein Kokkolan kirkon tornissa kohoava risti näkyy erittäin hyvin ja kaukaa. Harmaina, pilvisinä päivinä risti näkyy heikommin. On myös aamuja, jolloin ristiä ei erota lainkaan sumuverhon takaa. Silloin on mentävä aivan kirkon juurelle – vasta siellä risti tulee näkyviin. 

Olen kiitollinen, että olen saanut tämän tien ja reitin kuljettavakseni päivittäin. Se kertoo minulle, millaiselle tielle Jeesus on minua kutsunut. Elämä ja arki tuntuu eri päivinä hyvin erilaiselta. 

Joskus uppoudun oman elämäni pieniin ja suuriin huoliin, työhön, ympärillä olevan maailman kuohuntoihin tai paljon muuhun. Silloin tulee kuljettua elämää kuin laput silmillä. 
Tuollaisina päivinä ristillä on kirkon tornissa tärkeä viesti. Silloin on mentävä aivan ristin juureen. Ristin Mestari on se, johon minun tulee tukeutua. Samoin mitä hämärämmin risti minulle näkyy, sitä tärkeämpää on jatkaa matkaa luottamuksen ja toivon varassa, tietoisena Hänen seurastaan. 

Hyvinä ja helppoina päivinä luotan väärällä tavalla omaan itseeni ja omassa varassa selviytymiseen. 
Aurinkoisena ja kirkkaana päivänä risti loistaa kauas, mutta silloin ei tule edes etsittyä katseella sitä. 
Niinpä sekä ilossa että murheessa ristille on tuotava pyyntö Hoosianna. Se tarkoittaa pelasta, oi auta.        

Tulkoon tie sinua vastaan,
olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon,
sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan,
elämäsi jääköön käsiin
Jumalan. Virsi 979

Seppo Viljamaa
johtaja - perheneuvoja
Kokkolan seurakuntayhtymä
seppo.viljamaa@evl.fi

Sunnuntai 27.11.
Mark. 11:1–10

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      - Hoosianna! 
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta, 
      joka nyt tulee! 
      Hoosianna korkeuksissa!