Samalla viivalla

 

Jeesuksen ajan maailmassa vallitsi tarkka hierarkia. Ihmiset eivät olleet tasavertaisia, vaan sijainti arvoasteikolla määritteli elämisen oikeudet ja reunaehdot.

Kaikkialla, missä vallitsee hierarkia, löytyy ihmisiä, joilla on tahto parannella asemiaan. Näin on ollut ennen: esimerkiksi päivän evankeliumitekstissä esillä on Sebedeuksen poikien pyrkimys varmistaa itselleen loikka tulevan valtakunnan kunniapaikoille. 
Vastaava tilanne on helppoa kuvitella nykyaikaankin: Halu parempaan on perusinhimillistä. Yhä meitä ajavat muun muassa kilpailuvietti, maine, mammona ja arvostuksen kaipuu.

Monella elämänalueella nämä pyrkimykset ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä. 
Uskossa hierarkiat ja nousupyrkimykset ovat kuitenkin 
   a) vahingollisia, sillä tuloksena on valitettavan usein henkilökohtaisen kilvoittelun sijaan toisten arvottaminen ja alistaminen 
   b) ennen kaikkea turhia, sillä Jumalan edessä kenelläkään ei ole varaa ylpeilyyn tai rehentelyyn. 

Ilman Jumalan armoa ja Jeesuksen uhritietä olisivat kaikki pyristelymme merkityksettömiä.

 

Reetta Mourujärvi.


Reetta Mourujärvi
oppilaitospastori
Kokkolan suomalainen seurakunta
reetta.mourujärvi@evl.fi

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
    Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
    Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”