Tekoja

Jumalanpalveluksissa usein käytetään synnintunnustusta: ”…olen tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnein.” Jos rehellisesti tarkastelemme itseämme, voimme allekirjoittaa nuo kaikki – ei pelkästään tekoja.

Pikkupoikana jouduin opettelemaan vastuuta omista teoista. Heittelimme lumipalloja ulkorakennuksen seinään, kevyitä pakkaslumipalloja. Ei pitänyt olla mitään vaaraa. Yksi heittämistäni palloista osui ikkunaan – ja juuri sen sisällä oli kivi. 
Puolustelin tekoani: ”Kaikki muutkin heittelivät!” 
Isä sanoi: ”Ei se ole mikään puolustus. Sinä heitit 
sen pallon, joka rikkoi ikkunan.”

Usein kuulemme: ”Niin on yleinen tapa” tai ”Kaikki muutkin…”, ikään kuin siten välttäisimme oman vastuumme. Onpa sitten kyse sanoista tai teoista, minä itse vastaan sekä ihmisten että Jumalan edessä rakkaudettomuudestani tai huolimattomuudestani. 
Jumala ei meidän virheistämme vahingoitu, mutta toiselle ihmiselle me saatamme aiheuttaa suurta vahinkoa.

Jumala pystyy kyllä rakkaudessaan antamaan anteeksi: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.” 
Ihmisen anteeksiantamisen kykyä ei kannata liikaa koetella. Harkitse sanojasi ja tekojasi.


Matti Aho
sairaalapappi
matti.aho@soite.fi

Jeesus sanoi juutalaisille:
    ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”