Ei, Herra

 

Tuo sana on erikoinen, ihmeellinen. Se on osa ensi sunnuntain raamatunkohdasta, jossa Jeesus kohtasi erään miehen. Kohtaamisessa sotilas, sadanpäällikkö eli noin sataa sotilasta roomalaisessa palkka-armeijassa komentava mies, pyysi Jeesukselta apua. Toki Jeesus lupasi auttaa ja 
tulla miehen kotiin parantamaan sotilaan palvelijan. 

Mutta sadanpäällikkö kielsi: ”Ei, Herra”. Hän ei kiellä siksi, ettei työntekijä saisi apua. Hän näki ja ymmärsi oman asemansa ja tilanteensa. Hän oli 
käskijä ja tottelija. Sotilas ei ole omasta mielestään ollut sen arvoinen, että Jeesus voisi tulla hänen kotiinsa. 
Sadanpäällikön usko oli luottamusta Jeesukseen ja luottamista siihen, että hänen työntekijänsä saisi avun Jeesukselta muutenkin. Niin tapahtuikin. 

Usko on luottamusta Jeesukseen ja siihen, että Hän toimii tässä maailmassa. Ajattelen: myös meidän pitäisi katsoa enemmän ympärillemme ja nähdä toisten ihmisten vaikeudet ja kamppailut: rukoilla toistemme puolesta, kiittää heistä ja kertoa heistä Jumalalle.
                                                                                                  
Tänään keskiviikkona Pyhän Henrikin muistopäivänä noin 866 vuotta sitten tämä piispa oli yhtenä tuomassa kristillistä uskoa tämän maan asukkaille. Martti Nykänen.Tänään sen muistoksi rukoillaan yhdessä kokkolalaisten ja kaikkien lähimmäistemme puolesta. Rukous alkaa ortodoksisella rukoushuoneella  Katariinankatu 3 klo 17. 

Älä kieltäydy, vaan tule mukaan!

 


Martti T. Nykänen
seurakuntapastori
Kokkolan suomalainen seurakunta
martti.nykanen@evl.fi

Sunnuntai 23.1.
Matteus 8:5-13

 

Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.