Risti

Risti on kristittyjen yhteinen tunnus. Rakennuksen katolla jo risti ilmoittaa, että täällä kokoonnutaan kuulemaan Raamatun sanaa, puhetta Kristuksen rististä. Monelle tyhjä risti on myös ylösnousemuksen merkki. 
Alun perin risti oli perinpohjaisen häpäisyn väline. Ristiä voi tutkiskella myös tästä näkökulmasta. 

Ihmisen peruskysymys ei aina ole syyllisyys. Nykyisin se liittyy monella häpeään: kelpaanko, saanko olla? Oma mieli voi arvostella itseä niin julmasti, että kelpaaminen ei ole itsestään selvää. 
Jeesuksen tuomitseminen oli alusta loppuun hänen häpäisemistään. Jeesus menetti kaiken, mitä varten ihminen oli tarkoitettu. Ystävät hävisivät. Vastavuoroisuus ja hyväksyvä rakkaus haihtuivat. Ristillä Jeesus oli yksin. 

Häpeästä kärsivän ihmisen perustunne tiivistyy parkaisuun: ”Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Häpeässä myös suhde Jumalaan on rikki. 
Näin risti lopulta kertookin, että Jeesus tuntee meidän häpeämme. Hän ei kaada meille vaatimuksia eikä kyttää niiden täyttämistä. Ristillä häpeämme muuttui rakkaudeksi, joka ottaa meidät kokonaisina vastaan. 

Risti on ekumeeninen, kaikille yhteinen merkki elämästä, jota varten meidät on tarkoitettu. 
Hyvää pääsiäistä! 

Jouni Sirviö
kirkkoherra
Kokkolan suomalainen seurakunta
[email protected]

Pitkäperjantai 7.4.
Johannes 19:16-30

Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”

Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.” Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa."

Juuri näin sotilaat tekivät.

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano.” Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.