Palvelija

Itsenäisyyspäivän evankeliumissa Jeesus antaa ymmärrettävän mutta mahdottoman ohjeen. ”Joka tahtoo… tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.”
Luterilaisuus sijoittaa palvelijuuden kaikkiin tehtäviin. Jokainen virka ja rooli on toista varten, palvelua varten. 

Jo varhainen juutalaisuus tiesi, miten syntyy hyvä yhteiselämä:

”Älä levitä perättömiä huhuja…
Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa…
Älä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee tarkkanäköisenkin…
Älä sorra muukalaisia…”

Ihmismieli ymmärtää, että näin tulee toimia. Kristillinen usko vahvistaa, että se on Jumalan tahto. Vaikeudet alkavat, kun yrittää toimia näin. Mahdottomuus tulee vastaan.

Itse en ymmärrä parempaa tietä kuin suostua Jumalan eteen ja hyväksyä oma tila. Jumalan armo ja ihmisen mahdottomuus kuuluvat yhteen. 
Kristuksen rakkaus ja ihmisen rakkaudettomuus sopivat yhteen.
Hengellinen elämä on näiden kahden jatkuvaa kohtaamista. 
Vähitellen mieli avartuu ymmärtämään, ettei tarvitse levittää perättömiä, ei eksyä joukon mukana eikä sortaa erilaista. 
Palvelijalla ei ole menetettävää.


Jouni Sirviö
kirkkoherra
Kokkolan suomalainen seurakunta
jouni.sirvio@evl.fi

Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.