Viikon sana

Anteeksi

Aamun kiireessä viisivuotias kiukuttelee. Aikataulut paukkuvat, äidillä menee hermot. Tuloksena on lapsen kyyneleet:

- Nyt sää et ees rakasta mua enää!

Tilanteesta avautuukin sylikkäin vietettävä elämänkoulun oppitunti, niin äidille kuin lapselle. Äitikin joskus sanoo ja tekee tyhmästi, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö rakastaisi. Pyydetään anteeksi puolin ja toisin, halit ja pusut päälle.

Kaikissa tilanteissa ”anteeksi” ei toteudu näin kauniisti. Kuinka vaikeaa onkaan myöntää mokanneensa, toimineensa tyhmästi ja pyytää anteeksi? Ja kuinka vaikeaa onkaan antaa anteeksi kokemansa vääryydet?
Omat armeliaisuuden ja rakkauden rajat ovat koetuksella omien läheistenkin kanssa – saati muiden, vieraampien. Ihmisen kyky anteeksiantoon, armoon ja rakkauteen on vajavaista ja erilaisten ehtojen ja rajoitteiden värittämää.

Onneksi Jumalan armo, rakkaus ja anteeksianto on rajatonta. Jumalan, taivaallisen vanhemman, sylissä on tilaa kaikille.

 

 

Reetta Mourujärvi
oppilaitospastori
Kokkolan suomalainen
seurakunta
 

Sunnuntai 28.10.

Matteus 6:14-15

 

Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”