Viikon sana

Jano

Minulla on jano – ei sellainen, jonka vesi tai mikään neste voisi sammuttaa. Moni tosin yrittää sitäkin: sammuttaa elämänjanoansa vahvoillakin nesteillä.
Harvoin onnistuen.

Minulla on elämän jano – halu ja tarve elää mielekästä ja onnellista elämää. Se on myös tietoisuutta siitä että elämällämme on suunta ja tarkoitus, että elämä on ainutkertainen ja arvokas lahja.
Minulle se syvimmillään on kaipuuta Jumalan yhteyteen. Yhteyteen, joka kantaa niin elämässä kuin kuolemankin yli.
Uskon että tuo kaipuu on meissä itse kussakin. Elämän aavikolla tai loputtomalla suolla tuon janon usein tunnistaa paremmin. Elävän veden janon.

Elävä vesi kumpuaa lähteestä, joka ei ehdy. Jeesus sanoo sen lähteen kumpuavan ikuisen elämän vettä, eikä siitä lähteestä juovan tarvitse olla janoissaan. Sillä se on armon ja anteeksiantamuksen lähde.
Meille janoisille.

Anne Peltomaa
sairaalapappi
Kokkolan seurakuntayhtymä

Sunnuntai 28.5.

Joh. 7:37-39

 

Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.