Valvokaa

"Autuaita ne palvelijat, jotka heidän Herransa palatessaan tapaa valvomasta." Evankeliumi kehottaa meitä samalla tavalla kuin kirkkovuoden viimeistä edellisen sunnuntain evankeliumi: "Valvokaa, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä."

Kirkon kieli

Tämä sunnuntai on omistettu sille Jumalan pelastushistorialliselle ajatukselle, että Kristus tulee aikojen lopussa kuninkaiden kuninkaana. Hän on ottanut sen paikan, mikä hänelle historian kulussa kuuluu: Hän osoittaa viimein koko luomakunnalle kunniansa ja voimansa.
Ne kirkon jäsenet, jotka harvemmin kuulevat saarnoja ja lukevat vähän hartauskirjoituksia, toivovat, että kirkon tulisi puhua sellaisella kielellä, jota tavallinen kansalainen ymmärtää. Hyvä vaatimus. Tämän vaatimuksen perusteella messujen latina vaihdettiin luterilaisissa kirkoissa lähes 500 vuotta sitten kunkin maan kansankielelle ja tätä varten on raamattu käännetty sadoille kielille niin kuin myös messujen kehotukset, ylistykset ja rukoukset - lausutut ja lauletut. Ja aina muutaman kymmenen vuoden välein pyhien kirjojen kieli uudistetaan.

Ilmaisujen selittäminen

Silti meille on jäänyt monia sellaisia ilmaisuja, joita on selitettävä. Adventtiaikaan sopiva selitettävä säe on se, että me nousemme aina ennen ehtollisen asettamista laulamaan "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! Taivas ja maa on täynnä sinun kirkkauttasi. Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä. Hosianna korkeuksissa!

Miksi teemme niin ja mitä tarkoittavat pyhä, mitä Herra Sebaot, mitä hoosianna?

Pyhä on jokapäiväisessä kielenkäytössämme sellainen liitesana, joka erottaa pääsanansa muista samanlaisista. Esimerkiksi viikonpäivissä on pyhäpäivä erotuksiseksi arkipäivistä. Kaikenmoisia henkiä on maailma tulvillaan, mutta vain yksi henki on Pyhä. Kirkkoa sanotaan muista rakennuksista poiketen pyhäköksi, koska se on pyhitetty Jumalan kohtaamisen paikaksi.

Jumalalla on monta nimeä. Yksi on Pyhä-hymnissä käytetty Herra Sebaot. Tällä nimellä kutsutaan Jumala, kun hänestä puhutaan taivaallisten sotajoukkojen päällikkönä.

Ja hosiaanna tarkoittaa suomeksi "oi auta, pelasta". Avunhuuto on aikojen kuluessa saanut tervehtimistä muistuttavan sävyn ja siitä on tullut ylistyksen kaltainen.

Julistuksen ymmärrettävyys ja kristillinen sivistys

Julistuksessa ja opetuksessa on hyvä pyrkiä selväsanaisuuteen ja ymmärrettävyyteen. Mutta on sekin totta, että seurakuntalaisten on hyvä ylläpitää kristillistä sivistystään, muuten kirkollinen kieli tuntuu entistä enemmän kaanaan kieleltä. Valvomista on se, että julistus pysyy ymmärrettävänä, ja valvomista on sekin, että kukin kilvoittelee pitääkseen itsensä kirkollisen kielen tasalla.

Kaikkia sanoja ei tule eikä voi muuttaa arjen kielelle eikä ponnistelematta ymmärrettäviksi. Elämässä on monia asioita, tapahtumia ja kohtaloita, joita ymmärrämme vain hiukan, kuin aavistellen. Esimerkiksi kun keskustelen kovia kokeneiden seurakuntalaisten kanssa niin voin yhdessä heidän kanssaan todeta, että sanat eivät riitä kertomaan. Samoin käy suurten onnen hetkien tullen. Sanat voivat ilmaista vain jotain sen tapaista mitä olemme kokeneet, mutta vain harvoin kokemusta voi itselle, saatikka toiselle tyhjentävästi kertoa ja selittää.

Ehkä senkin voisi todeta, että autoilijoilla on kielensä, urheilijoilla, talousmiehillä, sairaaloissa ja virastoissa. On vain paneuduttava, nähtävä vaivaa, että voisi ymmärtää erilaisia kieliä, vaikka ovatkin suomea.

 Pyhän Hengen apu

Huomaan, että yritän puolustautua ja selitellä, koska en ole vahvoilla ilmaistessani uskonasioita.

Yritettävä kuitenkin on. Iso tosiasia on kuitenkin se, että mikään viesti ei tule vähääkään ymmärretyksi ja vastaanotetuksi ellei kuulijalla tai lukijalla ole hyvää tahtoa. Kristittyinä uskomme, että Jumala itse on Pyhän Hengen vaikutuksesta auttamassa meitä Raamatun luvussa ja kristillisten tekstien ja elämän kokemuksemme ja kohtaloittemme ymmärtämisessä. Arkikielellä Pyhän Hengen apu voi tarkoittaa hyväntahtoisuutta ja pyrkimystä ymmätää sanoma sisältö ja tarkoitus.

Ehtoollinen vahvistaa valvomaan

Palataan adventtiin. Jokaisessa messussa tapahtuu adventti. Laulamme seisomaan nousten Pyhä hymnin, jossa laulamme kahdesti sana hoosianna. Hymniä seuraa rukous ja Herran pyhän ehtoollisen asetussanat. Miksi Hoosianna? Siksi koska Herramme saapuu jokaisessa ehtoollisessa luoksemme kantamaan kuormiamme ja vapauttamaan meitä synnin ja kuoleman vallasta.

Ehtoollisella Kristus vahvistaa meitä, että jaksamme valvoa ja rukoilla. Valvominen ei tarkoita arjen mitätöimistä ja elämän halun sammuttamista. Valvominen on yritystä ymmärtää ihmisen osa Jumalan palvelijana, uskomista ja lähimmäisen rakastamista. Valvominen on Jumalan mielessä pitämistä silloinkin kun arjen huolet, kiire ja pinnalliset elämän vaatimukset ajavat ahtaalle.

Kukaan ei jaksa valvoa yksin. Tarvitsemme toisiamme, siis pyhien yhteyttä, tätä kirkkoa, tätä Jumalan valtakuntaa maan päällä. Toisiamme tukien pidämme itseämme valmiina odottamassa kutsua juhlapöytään. Tänään täällä Kristus on ja saapuu luoksemme Jumalan sanassa ja erityisesti ehtoolisessa.

Ennemmin tai myöhemmin aika loppuu ja Kristus tulee kunniassaan.
Kirkon näkökulmasta tämä on realismia, sanomaa ihmisen osasta Jumalan maailmassa, jossa kerran Kristuksen valta ilmenee kaikille kirkkaana. Silloin ei mikään enää jää epäselväksi. Silloin kirkon aika loppuu ja Jumalan valtakunta toteutuu lopullisesti. Kristuksen toisesta tulemisesta ei järjestetä kansanäänestystä. Ei kysytä kenenkään omaperäisiä mielipiteitä. Jumalan kalenterissa tapahtumat ovat kohdallaan. Meidän osamme on nöyrästi valvoa.