Kaste

Johannes Kastaja

Johannes ja Jeesus ovat tunteneet toisensa. Voidaan olettaa että Jeesus tunsi Johanneksen opetuksen ja elämäntavan melko tarkkaan, sillä hänen sanotaan olleen Johanneksen oppilas. Johanneksen toiminta oli vanhan ja uuden uskonnon välimaastossa.

Kastaminen oli Johanneksen toiminnalle keskeistä. Siksi häntä kutsuttiin Johannes kastajaksi. Varhaisjuutalaisuudessa oli monenlaisia uskonnollisista syistä käytäviä vedessä puhdistautumisia. Erityisesti pappien tuli puhdistautua jatkuvasti, sillä ruoka tuli syödä rituaalisesti puhtaana. Tavallinen kansa pääsi vähemmällä.

Syventymättä yhtään enempää rituaalisiin puhdistautumisiin sanon vain sen, että Johanneksen kaste poikkesi monenkirjavista kasteista kahdella tavalla. Kastamista ei tehnyt kastettava itse, vaan Johannes toimitti kasteen. Myös siinä Johanneksen kaste poikkesi puhdistautumisrituaaleista, että se oli kertakaikkinen. Keneltäkään ei vaadittu sen toistamista päivittäin tai viikoittain.

Johanneksen kastetta edelsi synnintien tunnustaminen. Hänen kastettaan kutsuttiin parannuksen kasteeksi.

Puhun Johanneksen kasteesta sanoakseni sen seikan, että Jeesus ei toiminnassaan alkanut tyhjästä, vaan rakensi aikalaisilleen tutun uskonnollisuuden sisälle tai päälle uudistettua uskonnollisuutta. Jumalausko olisi tullut uuteen vaiheeseen.

Jeesus Johanneksen kastettavana

Jeesus halusi, että Johannes kastaa hänet. Matteus kertoo evankeliumissaan, että Johannes ei heti ollut valmis noudattaamaan Jeesuksen pyyntöä. Suostui kuitenkin.

Johanneksen estely on ymmärrettävää, koska hän näki Jeesuksessa enemmän kuin profeetan. Johannes opettaa kuulijoille, että osat alkavat vaihtua ja Jeesusta osoittaen sanoo:"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"

Nykyajan epäilijä kysyy: Miten yksi mies voi kantaa koko maailman synnin? Kysyjä näkee Jeesuksessa vain ihmisen. Kokemuksesta tiedämme, että jo yhden ihmisen synti voi olla niin raskas, että se voi viedä mieheltä voimat. Monet ovat uupuneet synnin vääristämän elämän alle. Tiedämme senkin, että lähimmäisten taakan kantajia ei hevin löydy.

Kun näemme Jeesuksessa Jumalan, niin silloin mittasuhteet muuttuvat. Todellisena ihmisenä Jeesus oli ihmisen muodon ottanut Jumala. Hänen jumaluutensa ei rajoittunut hänen vartalonsa rajoihin. Hän oli yhtä aikaa sekä ihminen että Jumala.

Jeesuksen kasteen merkitys

Jordanin kasteella oli luonnolliset mittasuhteet ylittävä merkitys. Kun Jeesus kastettiin Jordanissa, niin hän astui syvyyteen, kuin tuonelaan.

Apostoli Paavali opettaa: "Tiedättehän, meidät kaikki Kritukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan..." Rm.6:3

Tuonelaa alemmaksi ei pääse. Ja toisaalta ei myöskään taivaita ylemmäksi. Kasteessa myös taivas oli läsnä. Siitä kertoo Johanneksen todistus:"Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen." Hengen laskeutumista kuvattaessa sanotaan Matteuksen evankeliumissa, että "Samassa taivaat aukenivat ja Henki laskeutui".

Hengen laskeutumisen kuvaamiseen eivät sanat riitä. On käytettävä vertauskuvia. Ehkä on kysymys jostain samantapaisesta, josta luomiskertomuksen alussa kerrotaan:"... Jumalan henki liikkui vetten yllä"

Jos Johannes olisi kastanut Jeesuksen yksin ihmisenä, samanlaisena kuin hän oli muutkin oppilaansa kastanut, niin mitä meille olisi Jeesuksesta jäänyt. Sitä voi vain arvailla.

Mutta koska Johannes kastoikin "Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnin", niin Jeesus on nytkin läsnäoleva.

Jeesus piti kastamista tärkeänä tapahtumana. Itse hän aloitti julkisen toimintansa menemällä Johanneksen kastettavaksi. Viimeisinä opetuksinaan hän antoi käskyn tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Kastetta seuraa kristittynä eläminen 

Meidän elämä kristittyinä alkaa kastamisesta. Vajaata on vaelluksemme kasteen jälkeen. Emme silti voi parantaa kilvoittelua sillä, että kiristetään kasteen ehtoja. Että vaatisimme näyttöä sitoutumisesta uskoon ja lähimmäisen rakastamiseen. Meillä on käsky kastaa ja sitä seurakuntalaisemme uskolliseti noudattavat.

Jeesuksen kastetta seurasi hänen julkinen toimintasa Jumalan Poikana. Voimme verrata itseämme häneen. Kastettamme seuraa kristittynä eläminen: kilvoittelu uskossa ja rakkaudessa. Kastetta seuraa luottamus Jumalan huolenpitoon ja lopulliseen voittoon.

Paavali sanoo tähän tapaan. Meidät on kastettu kohtalonyhteyteen Krituksen kanssa, "...jotta mekin alkaisimme elämään uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista."

Jokapäiväinen elämä kaipaa arjen ylösnousemusta: toivottomuuden muuttumista toivoksi, vihan muuttumista myöstätunnoksi, koston armahdukseksi ja häpeän hyväksymiseksi. Arjen ylösnousemuksessa on taivaalliset mittasuhteet, kun hyvä voittaa pahan, valo pimeän ja lopulta elämä voittaa kuoleman.