Kokkolan kirkon historiaa

Nykyinen kaupungin kirkko on järjestyksessään kolmas Torikadun ja Läntisen Kirkkokadun kulmauksessa. Ensimmäinen puinen pieni ristikirkko rakennettiin v. 1654-55 ja purettiin v. 1876. Siihen mahtui vain 300 henkeä.

Toinen, sekin puinen ristikirkko, Th. Granstedtin piirtämä, valmistui v. 1877. Tilaa siinä oli jo n. 1000 hengelle. Kirkko paloi loppiaisyönä 1958 ja samalla tuhoutuivat mm. vasta valmistuneet 42-äänikertaiset saksalaisen Walckerin urkutehtaan rakentamat urut, kirkon historiallisestikin arvokkaat kynttiläkruunut, lampetit ja kirkonkellot. Sakastista saatiin turvaan vanhat vielä käytössä olevat messukasukat.

Nykyisen joulukuussa 1960 vihityn kirkon suunnitteli arkkitehti Aarne Nuortila. Kirkko on saanut nimekseen "De profundis" - "Syvyydestä" Psalmin 130 alun mukaan. Kuorissa oleva kalastaja-aiheinen lasimaalaus "Minä olen teidän kanssanne joka päivä" on taiteilija Urpo Vainion käsialaa. Nykyiset 50-äänikertaiset Åkerman & Lund-urut vihittiin käyttöön syyskuussa 2002. Kirkkoon mahtuu n. 1200 henkeä. Kirkkosalin lisäksi kirkossa on mm. Iastenhuone ja toimituskappeli.

Kokkolan naisjärjestöt ovat lahjoittaneet taiteilija Dora Jungin suunnitteleman kirkkotekstiilisarjan, joka noudattelee kirkkovuoden liturgisia värejä ja Kokkolan Martoilta on vihkiryijy. Ystävyyskaupunkimme Härnösand lahjoitti hopeisen ehtoollisastiaston ja Kokkolan kaupunki seitsemän hopeista kynttilänjalkaa. Suuri hopeinen kastemalja on lahja rakennusmestari O. Janssonilta. Kirkon votiivilaiva on Helge Mattsonin rakentama kopio ensimmäisestä kirkosta peräisin olevasta, nyt Kansallismuseossa säilytettävästä laivasta.

Kolme kirkonkelloa ovat palaneiden kellojen metallista Velj. Friis Oy:n Konepajalla valetut ja ääneltään entisten kaltaiset.