Rakkauskirje

Rakkauskirje

Haluan erityisesti osoittaa sanottavani sinulle, jonka kanssa yhdessä kasvoimme, sinulle vanhemmalle asukkaalle, erityisesti naapureille, jotka minunkin kolttoseni jaksoitte ymmärryksellä kestää, sinulle soittokuntalainen, joka et ääneen parahtanut vaan hienotunteisesti vaikenit, kun kornetistani lähti ääni, joka ei ollut sopusoinnussa muiden kanssa, ja kaikille teille, jotka sivusta seuraten päätänne puistellen kuljitte ja ehkä itseksenne tuumailitte, mitähän tuostakin tulee.

— Ehkä jo ihmettelet, miksi minä kirjoitan? Rakkaudesta sinuun minä kirjoitan. En politiikan tähden, en sen takia, että joku ihminen minua olisi siihen kehoittanut. Vaan sen rakkauden tähden, jonka kautta Jumala on ensin minua rakastanut ja asettanut sydämelleni jatkuvan rukouksen sinun puolestasi, jotta pääsisit osalliseksi siitä samasta avoimesta lähteestä, jonka äärelle minut on armosta johdatettu. Käy avoimin mielin ja rehellisesti itseesi katsoen lukemaan kirjettäni, niin saat selville, puhunko omiani, vai onko tämä todella sitä, johon sisimpäsi on koko ajan kaivannut.

— Niinkuin lapsi haluaa esitellä aina ensimmäiseksi rakkaimmat asiansa, niin minäkin haluan ensin kertoa sinulle, mitä minulla on nyt sellaista, jota minulla ei ollut vielä jokin aika sitten.

Suurin ja tärkein on se, että nyt sielullani on rauha, siitä yksinkertaisesta syystä, että syntini on annettu anteeksi. Tätä rauhaa ei voi verrata mihinkään ennen kokemaani.

— Jos jotenkin kuvaisin sitä sinulle, niin se tavallinen rauhan ja hyvänolontunne, jota olet varmastikin kokenut niin sanottuina hyvinä hetkinä, on verrattavissa tyyneen vedenpintaan, jonka alla rauhattomat virrat liikkuvat. Jumalan antama rauha on taas se, että ne syvät vesimassat ovat tyynenä, ja niitä ei pääse liikuttamaan sen pahemmin maiset tuulet kuin hirmumyrskytkään.

— Toiseksi, nyt olen täysin vapaa.

Käsitykseni uskovaisen olotilasta oli kyllä päinvastainen. Heidän täytyy olla noin ja noin, tai he eivät saa tehdä sitä tai tätä. — Vaan katsopas itseesi, oletko vapaa ihmisten orjuudesta? Eiköhän sinulla ole ollut useimmankin päätöksen ja ratkaisun yhteydessä mielessäsi ajatus: "Niin, mutta mitähän nuo ihmiset siitä ajattelevat."

Oletko ehkä alkoholin orja niinkuin minä kerran olin. Oletko ehkä tupakan orja, kahvin orja, tai jonkun muun samankaltaisen pienen paheen, josta mielesi tekisi luopua.

Vai oletko ehkä lain orja. Yrität sitkeästi omin voimin noudattaa Jumalan kymmentä käskyä ja olet hyvin synkän ja vihaisen näköinen. Synkkä sinun siivosyntisen on syytä ollakin, sillä Jumalan kasvojen edessä sinä olet samanvertainen ja vieläpä pahempikin kuin tuo vieressäsi vaeltava julkisyntinen, sillä yksikään ihminen ei tekojensa kautta ole Jumalalle kelvollinen.

Oleellisin ero onkin siinä, että nyt minun ei enään todellakaan täydy tehdä sitä, mitä en sydämessäni tunne oikeaksi, vaan saan pyytää Herralta voimaa, että pääsisin siitä ja niin hän antaa. Josta taas seuraa että olen vapaa, mutta en omin voimin ja naama kurtussa vaan Jumalan voimasta ja ilo sydämessä.

Ja ajattelepa, että tuo ilo on todella syvää ja jatkuvaa, sitä pohjimmaista iloa. Ei tarvitse vihata vihollisia, vaan saa rukoilla heidänkin puolesta. Saa kiittää asiasta, ei tarvitse kantaa sydämessään katkeruutta ketään kohtaan, ei vaikka se olisi kuinka "oikeutettua". Ja paljon, paljon muuta. Jos mieleesi kohoaa epäilys, niin ajattelepa, että kaiken tämän olen itse kokenut, enkä kirjoita näitä riviä sen takia, että tämä olisi jokin ihanteellinen oppi paremmasta ihmisestä. Ei, vaan sentakia, että kaiken olen itse läpikäynyt, ja kaikki on yhtä todellista minulle tällä hetkellä kuin tämä paperi.

— Yritän johdatella sinua seuraamaan niitä teitä ja ajatuksia, jotka itse jouduin läpikäymään ennenkuin päädyin tähän, mistä edellä kerroin.

— Oletko tehnyt kauppaa Jumalan kanssa? Minä ainakin olen. Mieluimmin kyllä ajattelin, ettei tämä nyt ainakaan Raamatun Jumala ole, onpahan vain jokin korkeampi voima, energialähde tai jokin muu yhtä epämääräisen oloinen. Vaan tulipa hetkiä, jolloin hätäännyksissään ajatteli, että jospa sittenkin on todella olemassa aivan oikea Jumala.

Eräs tällainen hetki oli, kun tuli eteen tilanne, jossa oli lähimmäisen henki kysymyksessä. "Jumala, jos kerta olet olemassa, niin älä anna Leenan kuolla vaan paranna hänet, niin minäkin teen parannuksen elämässäni ja uskon Sinuun." — Arvatkaas, kuinka kävi? Vaimo parani, itse yritin siinä pinnistellä parisen viikkoa omantuntoni rauhoittamiseksi ja siihen se sitten jäi.

— Miksi en löytänyt Jumalaa jo tuolloin lopullisesti? "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Olin niin täynnä itseäni ja omaa voimaani, ettei sisimpääni voinut yksinkertaisesti mahtua ajatusta luopua ohjaamasta itse elämääni. "Kyllähän tuo uskonto tekee hyvää noille vanhuksille ja heikoille naisille, mutta ei se ole niitä varten, jotka itsekin johonkin pystyvät."

— Kiitos Jumalan suuren armon ja rakkauden, Hän salli minun joutua tilaan, jossa huomasin voimieni mitättömyyden. Eikä siihen alkoholikierteeseen, ollut auttanut hoitokäynti Järvenpään sosiaalisairaalassa, käynnit AA-kerhossa kuin akupunktiokaan.

— Heräsin eräänä tammikuun aamuna vuonna 1975 keskussairaalassa kytkettynä tiputukseen alkoholimyrkytyksen saaneena. Panin käteni ristiin ja sanoin: "Isä, olen kuullut puhuttavan Sinusta ja suunnattomasta rakkaudestasi. Jos olet olemassa, niin osoita se minullekin kurjalle. Kirkasta olemassaolosi ja nosta minut näistä syövereistä."

Sain tuosta hetkestä alkaen olla Jumalan kärsivällisen opetuksen alla. Esitin monta monituista kertaa: näin jälkeenpäin tuntuen aika hyökkääviäkin kysymyksiä, mutta hänen laupeutensa salli niitä yhdeksän kuukauden ajan, jolloinka olinkin jo löytänyt perille. Mikä minut sai viime kädessä kääntymään Jumalan puoleen?

— Kuoleman pelkoko? — Ei.
— Pelko helvetistä? — Ei.
— Synnin hätäkö? — Ei.

Edellä oleat syyt eivät voineet mitään vaikuttaa, koska niitä ei ollut tuolloin minulle olemassa. Minulle syy oli yksinkertaisesti oman sisäisen tyhjyyden ja rauhattomuuden tajuaminen.

Ymmärsin jo poikasena, että jotain tästä elämästä puuttuu, vaan en tiennyt mitä. Suuntasin etsimiseni maailmankaikkeuden rakenteen selvittämiseksi. Sain edetä kysymys kysymykseltä. Tuli hetki eteen opiskeluaikanani, jolloin löytyi vastaus jo lapsena esittämääni peruskysymykseen: "Jos menen ajatuksissani tähtitaivaan aivan loppuun saakka, niin vaikka siellä olisi mitä tahansa, niin ainahan senkin takana täytyy jotain olla." — Vaan eipäs ollut, koska avaruus onkin ääretön äärellinen itsessään sulkeutuva yksipuolinen pinta. Vaan kun ei tuokaan tieto, sen kummemmin kuin muutkaan tähtitaivaan alueeseen kuuluvat, antanut rauhaa sisimpääni, suuntasin katseeni parapsykologiaan, hypnoosiin ja itämaisiin uskontoihin. Näiden anti on siinä, että ihminen pystyy suurten harjoitusten kautta pakenemaan itseään ja maailmaa, jossa elää. Mutta tuohon samaan lopputulokseenhan pääsee paljon helpommin erilaisten päihdeaineiden kautta.

Vaan sielullesi rauhaa et sieltä löydä. Aivan samantekevää luetko Buddhan oppeja, jotain osaa teosofiasta tai muuta vastaavaa. Sen tien on moni kulkenut ennen sinua ja moni sillä tiellä on tänäänkin. Näihin oppeihin kuuluu olla rehellinen itselleen. Matkusta Intiaan ja kysy oppineelta munkilta: "Onko sielullasi rauha?" Saat vakaan vastauksen: "Ei vielä, mutta pyrin siihen."

— Ehkä väität vastaan mielessäsi, ettei sinulla ole tuota tyhjyyttä mistä puhun.

— Tajusin noin nelisen vuotta sitten, että voihan tämän tyhjyyden täyttää näennäisesti hyvinkin monella tavalla, kunhan vaan ei jätä niitä todellisia ajattelun hetkiä itselleen. Onhan tuo politiikka, hyvät harrasteet, kulttuuri, urheilu sun muu samankaltainen, minkä nyt kukin sitten omalle kohdalleen on hyväksi katsonut. Pääasia, että uppoutuu tarpeeksi syvälle. Vaan mitäpä tuo muuta olisi ollut kuin tietoista itsensä pettämistä.

— Syksyllä 1974 oli eräänä iltana vaimoani tullut tapaamaan eräs pariskunta, johon olimme tutustuneet kesän aikana.
— Olivat minun mielestäni vähän outoja tyyppejä. Ei kelvannut miehelle sen paremmin kalja kuin tupakkakaan. Puhuivat Jeesuksesta ja näyttivät jopa tosissaan uskovankin moiseen tyyppiin. — Olin itse ollut samaisena iltapäivänä ottamassa ne vakituiset iltakaljat, jotka tuolloin kuvioihini kuuluivat. — No, tullessani kotiin haastoin heidät tietysti keskustelemaan näistä minulle niin omituisista näkemyksistä. Ja ajattelin, että on se tuokin taas yksi filosofia toisten joukossa, jolla ihmiset itsensä täyttävät. Minulla oli paha tapa ärsyttää ja lyödä ihmisiä matalaksi koko sillä monimutkaisella logiikan ja matemaattisten termien käytöllä ja tarkastelutavalla, jonka olin oppinut. Vaan ei siinä mallit sillä hetkellä auttaneet, kun tuo vastapuolena oleva nainen lausahti. "Sen minä ainakin tiedän, että itselläni on syvä rauha sisimmässäni, mutta sinulla sitä ei ole." Myöntää täytyi, ei ollut vielä tuolloin, vaan nyt on.

Lähtökuoppani kristinuskon opetukseen nähden oli mieluummin negatiivisella puolella kuin edes nollatasolla. Minua ei oltu lapsena kastettu enkä osallistunut koulussa uskonnonopetukseen. — Miten Jumala sitten minua opetti? Ensinnäkin aloin saada omiin pieniin rukouksiini vastauksia. Niitä ei voinut enään lukea edes sattuman varaan tapahtuviksi, siksi mitättömiä oli niiden rukousten matemaattinen todennäköisyys tapahtua. Luin hengellistä kirjallisuutta.

Lukiessani Kathryn Kuhlmanin kirjaa Ja Jumala Voi, havanduin huomaamaan, että Jumalahan toimii nykyisinkin aivan konkreettisesti. Tuossa kirjassa oli kerrottu esim. muutamista syöpäpotilaista, jotka olivat olleet sairaalassa tutkittavina. Tutkimuksen tulokset ennustivat eräällekin ihmiselle vain muutaman kuukauden elinaikaa. Tämä henkilö oli mennyt hengelliseen kokoukseen, jossa rukoiltiin sairaidenkin puolesta. Hän parantui täydellisesti tuon kokouksen aikana. Kirjassa ilmoitetaan lisäksi missä sairaalassa paperit ovat tarkastettavissa.

— Tämänhetken tietämykseni ja kokemukseni pohjalta voin ilmoittaa sinulle, että samanlaisia tapauksia löytyy täällä Kokkolassakin, paperit nähtävissä keskussairaalassa. — Niin, Hän toimii täällä meidänkin keskuudessa aivan näkyvällä tavalla eikä ole suinkaan joidenkin oppineiden aivoissa syntynyt filosofia.

— Lukiessani erästä teosta Lutherista, havanduin yhtäkkiä, kun edessäni oli kirjoitettua tekstiä, jonka ymmärtäminen ei ole mandollista ilman nykyaikaista aikateoriaa. Tällöin näin selvästi, että Jumala on pannut Pyhän Henkensä kautta kirjoittamaan meille sellaistakin, mitä he eivät ole itse silloin ymmärtäneet.

— Kysyt ehkä mielessäsi jo nyt, että eihän tuo voi olla uskoni perusta. Olet aivan oikeassa. Kyllä Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa meille niin yksiselitteisen tarkasti, ettei kenenkään tarvitsisi harhailla pimeydessä.

— Mitenkä Jumala on ilmoittanut itsensä?

Jumalan yleisen ilmoituksen näet ympärilläsi ja itsessäsi. Vaikka kuinka yrittäisit väittää vastaan, et voi paeta sitä tosiasiaa, että sinussakin on sielu. Sillä Jumala on kirjoittanut lain sinun sieluusi, niin että tiedät milloin teet väärin ja milloin oikein. On kertakaikkisen typerää väittää, niinkuin monet kuuluisatkin tiedemiehet ovat tehneet, että ei ihmisellä ole sielua, koska he eivät voi paikallistaa sitä biokemiallisesti. Aivan yhtä älytöntä olisi väittää, että ei ole olemassa vetovoimaa.

— Nyt aivoissasi ehkä välähti vastaväittämä, että vetovoima-lakihan voidaan kuvata matemaattisella yhtälöllä. Tiedätkö, että tuo laki vetovoiman kohdalla, samoin kuin missä muussa tahansa kohdin luonnontieteitä löydetyt lait, pelkästään kuvaavat eri ilmiöiden käyttäytymistä, mutta eivät sano yhtään mitään itse asiasta, tässä tapauksessa vetovoimasta. Vai onko sinulla esim. sellainen käsitys, että tiedät mitä on sähkö. Jos olet tähän löytänyt vastauksen niin riennä ihmeessä julkistamaan tietosi, niin saat taatusti kaikki mandolliset Nobel sun muut palkinnot.

— Mutta, kuitenkin sinä uskot, että on olemassa vetovoimaa, on olemassa sähköä jne. Miksi? Koska niiden käyttäytyminen voidaan kuvata. Sanotaan, että se on luonnonlaki. — Mutta ystävä rakas, täsmälleen samalla lailla on sielusi laita. Jumala on ilmoittanut meille hengen lait, jotka toimivat samalla matemaattisella tarkkuudella kuin luonnonlaitkin.

— Missäkö nämä erityiset hengen lait ovat sitten löydettävissä? — Raamatussa.

Hän on valinnut maan päältä yhden kansan, Israelin kansan, jossa ja jonka kautta hän on osoittanut olemassaolonsa ja tahtonsa meihin jokaiseen nähden. Hän valitsi juutalaisten keskuudesta aina jonkun henkilön tai henkilöitä, joille hän ilmaisi itsensä eri tavoin suoraan. Näiden profeettojen kautta on ilmoitettu esim. Israelin kansan historialliset taitekohdat hyvinkin tarkkaan, satoja jopa tuhansia vuosia ennen niiden varsinaista tapahtumista. Nämä ilmoitukset ovat lisäksi niin tarkkoja ja yksiselitteisiä, että niitä ei voi alkaa selitellä ja tulkita yhdellä jos sun toisellakin tavalla, mikäli pitäydytään tosiasioissa, vaan ne pitävät paikkansa täsmälleen eikä jotain sinne päin.

— Juutalaisilla oli tapana kivittää profeetta kuoliaaksi, jos hänen ennustuksensa eivät toteutuneet pienintä piirtoa myöten, sillä myös Saatana, eksyttääkseen kansaa, antoi joillekin ilmoituksia, mutta ne eivät koskaan pitäneet täydellisesti paikkaansa. Tämä onkin varmin ero Jumalan ja Saatanan antaman profetian välillä.

Näitä historiallisia esimerkkejä löytyy hyvinkin paljon, mutta tässä yhteydessä riittänee yksikin. — Juutalaisten karkoittaminen Jerusalemista noin 70 jKr sen hävityksen jälkeen, ja heidän kokoaminen takaisin kaikkien kansojen joukosta on ennustettu jo vanhassa testamentissa useammassakin kohden esim. Jeremia 23.7-8: Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enään sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta', vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin minä olin heidät karkoittanut.' Ja niin he saavat asua omassa maassansa. — Tämä on juuri Raamatun ainutlaatuisuus. Lisäksi ainoastaan Raamatun kirjoitusten kautta on nähtävissä, mitenkä Jumala on varmentanut kaikki tärkeimmät ilmoituksensa monen eri profeetan kautta eri aikoina. On todella mielenkiintoista seurata lähi-idän tapahtumia, kun saa nähdä Jumalan antamien ilmoituksien käyvän toteen pienintä piirtoa myöten.

— Jos uskallat esittää itsellesi kysymyksen: "Onko Raamattu totta vai tarua", ja käyt tutkimaan sitä kriittisesti, mutta avoimin ja rehellisin mielin ilman etukäteisasenteita, pääset ainoastaan yhteen lopputulokseen: Raamatun kirjoitukset pitävät todellakin paikkansa. — Kieltämättä sieltä löytyy ensin hyvinkin paljon näennäisesti ristiriidassa olevia asioita ja kohtia. Mutta kun panee itselleen ylös näitä kysymyksiä, ja jatkaa vaan eteenpäin, löytyykin myöhemmin vastaukset, miksi näin oli. Omalla kohdallani näitä kysymyksiä tuli esiin aivan kuin sieniä sateella. Annanpa yhden esimerkin, joka kaiken lisäksi vähänkään opetusta saaneelta tuntuu todella siltä, että kaikkiapa sitä tarvitsee kysyäkin.

— Kun luin hengellistä kirjallisuutta ja Raamattua, ärsyynnyin pahankin kerran, kun ensin puhuttiin Jeesuksesta ja vähän matkan päässä jostakin Jumalan karitsasta, Karitsasta, Ihmisen pojasta, Herrasta, vesasta, messiaasta jne., jotka sitten myöhemmin selvisivät synonyymeiksi Jeesukselle. Miksi ei sitten käytetä yhtä ja samaa sanaa joka paikassa? Nämä eri synonyymit ilmaisevat hyvinkin laajan kuvan koko asiasta viitaten vanhan testamentin johonkin ilmoitukseen.

Keskustelin viime kesänä erään entisen kokkolalaisen kanssa. Hänellä oli ollut omassa elämässään ehkä vieläkin syvempiä vajoamista kuin minulla. Mutta hänkin oli päätynyt samaan lähtö-asetelmaan, että ongelman perusydinhän onkin se, että hänen sielultaan ei ollut rauhaa . . . Kysyin: "Oletko lukenut raamattua?" — "Olen jo vuoden päivät." — Olin todella hämmentynyt. Jatkoimme keskustelua ja johan siinä kävi selville, miksi hän ei ollut löytänyt vielä samaa kuin minä. Hän oli pitänyt Raamatun kirjoituksia osittain totena, mutta lähinnä historiaan kuuluvina, eikä ollut pyytänyt Jumalaa mukaan siihen lukemiseen, vaan pitänyt tiukasti kiinni entisistä ennakkoasenteistaan.

— Kun Raamatun tosiasiallisuus oli selvinnyt, tuli aika ottaa todesta kaikki mitä Jumala on meille ilmoittanut. Mitä meille on ilmoitettu?

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, antoi ihmiselle vapaan tandon, mutta pani rakkaussuhteen säilymiselle yhden rajoituksen: (I Moos. 2.16-17) Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: 'Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. — Vaan heikosti kävi, Lucifer (Saatana, sielunvihollinen, jne) kysyi Eevalta: "Onko Jumala todella sanonut niin?" — Eeva lankesi Pirun asettamaan ovelaan ansaan ja Aatami tuli tieten tahtoen perässä. Tapahtui syntiinlankeemus, ero Jumalasta, jonka seurauksena yhteys Jumalaan katkesi. Mutta jo tuolloin Jumala antoi lupauksen (I Moos. 3.15) Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille, se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. — Jeesus syntyi neitsyt Mariasta, Hän lunasti meidät Saatanan vallan alta ja Hänet ristiinnaulittiin kantapäähän lyödyllä suurella naulalla, jonka varassa koko ristiinnaulitun paino lepäsi.

Jotta ei syntyisi pienintäkään epäilystä esim. meidän aikanamme siitä, kuka nyt sitten on historiallisesti Jeesus Kristus, Hänen poikansa, Jumala antoi etukäteen yli kolmesataa yksityiskohtaista tunnusmerkkiä, joiden on toteuduttava Hänen pojassaan. Sillä sehän on varmaankin varmempaa, että sielunvihollinen yrittää tässäkin asiassa tyrkyttää jäljitelmiä, ja jos me eksymme uskomaan näihin, niin ei ole meillä enään toivoa kovinkaan paljon.

Jeesus on syntyvä Beetlehemissä (Miika 5:1), syntymähetken aikoina on nähtävissä tähti-ilmiö (Bileamin näky), myöhemmin on todettu ja varmistettu näin tapahtuneen, kun Jupiter ja Saturnus kohtasivat Kalojen tähtikuviossa.

Danielin kirjan 9. luku jakeet 24-26. perusteella voidaan laskea, lähtien juutalaisten ajanlaskusta, että Kristus on alkava julkisen toimintansa vuonna 26 meidän ajanlaskumme mukaan, niinkuin alkoikin. Jos haluat yksityiskohtaisemman tarkastelun ja laskun, niin lue vaikkapa Risto Santalan kirjasta Kristus Vanhassa Testamentissa sivut 27-29. Hänet ristiinnaulitaan (ennustettu aikana, jolloin tapa ei ollut vielä edes tunnettu juutalaisten keskuudessa), Hänen vaatteistaan heitetään arpaa, suurin osa juutalaisista hylkää Hänet, Hän kuolee ja nousee kolmantena päivänä kuolleista. Tässä vain pieni osa niistä ennustuksista, joita oli annettu jopa tuhansia vuosia etukäteen.

Se mitä olen edellä kertonut, on vain häivähdys siitä kokonaisuudesta, jonka olen läpikäynyt.

Voi ystäväni, jospa voisinkin siirtää suoraan sinun ymmärrykseesi ja sydämeesi sen mitä olen itse saanut! Ja nimenomaan saanut! Sillä vaikka tuli jo hetki, jolloin Jeesus Kristus oli selvinnyt minulle tiedon ja ymmärryksen tasolle, en omistanut vielä omakohtaista pelastavaa uskoa. — Kuitenkin luotin Jumalaan. että Hän sen minulle kerran lahjoittaa.

Viime vuoden marraskuun toisena päivänä, vielä ennen kastettani pohdin kovinkin vakavana, että ei kai minun nimeäni vaan julkaista lehdessä, kirkollisissa uutisissa kastettujen kohdalla.

Vaan niin kävi taas Jumalan sana toteen kuin kirjoitettu oli (Ap. t. 3.38) Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Tämän Pyhän Hengen voiman kautta minä olen sinulle kirjoittanut Jumalan kehoituksesta, että ymmärtäisit ottaa omalle kohdallesi vaarin, kun Jumala sinua näinä aikoina puhuttelee. Uskoa minä en voi sinulle antaa enkä sinua käännyttää, sillä se on Jumalan Pyhän Hengen työtä, mutta suljen sinut kaipauksella rakkauden rukoukseen, sen uskon kautta, joka minussa vaikuttaa, että Hän laskee armonsa sinunkin kohdallesi.

Tarmo Nurminen

 
Tarmo Nurminen
lehtori