Iankaikkinen ero Jumalasta vaiko iankaikkinen elmä Jumalan yhteydessä?

Iankaikkinen ero Jumalasta vaiko iankaikkinen elmä Jumalan yhteydessä?

Pyhässä Raamatussa Jumala on itsensä ilmoittanut meille, syntisille ihmisille. Raamattu muodostuu 66 kirjasta, jotka ovat kirjoitetut n. 1 900 vuoden aikana Pyhän Hengen vaikutuksesta, ihmisten suorittamana.

Raamattu muodostaa saumattoman kokonaisuuden siitä, että Jumala on kaiken luonut. Mikään ei ole tullut sattumalta. Eikö lukijani, olisi mieletöntä, jos sinäkin olisit tullut sattumalta, tai että aurinko olisi tullut sattumalta? Mikä tarkoitus silloin kaikella olisi?

Mutta jo Raamatun alkulehdillä toteamme Jumalan luoneen kaiken. Jumalan suuri suunnitelma etenee. Raamatun loppupuolelta saamme lukea, mitä tapahtuu auringolle, maalle, ihmisille. Raamattu ei raukea tyhjiin.

Jumala on luonut näkyväiset ja näkymättömät. Ihmiset ja enkelit ovat iankaikkisuusolentoja. Jumala loi enkelit yhteyteensä. Kuitenkin Lusifer, jota Raamatussa myöhemmin kutsutaan saatanaksi, nousi kapinaan Jumalaa vastaan — halusi tulla Jumalan vertaiseksi. Lusifer sai viekoiteltua osan enkeleitä puolelleen. Kuinka tämä on mandollista? Emme ymmärrä Jumalan aivoituksia, mutta kaiketi Jumala, joka on Rakkaus, antoi enkeleilleen vapaan tandon, niinkuin Sinullekin. Ei Jumala pidä ketään yhteydessään väkisin — Rakkaus ei koskaan tee mitään pahaa.

Rakkaudessaan Jumala ei kapinaan noussutta Lusiferia joukkoineen hävittänyt, vaan tuomitsi heidät iankaikkiseen eroon itsestään. Vihollisemme saatana on jo siis tuomittu. On luonnollista, että tuomittu haluaa vetää mukaansa kaikki, iankaikkiseen eroon Jumalasta, eikä sallisi kenenkään pääsevän iankaikkiseen elämään ja iloon Jumalan yhteyteen.

Suuressa rakkaudessaan Jumala loi ihmisen yhteyteensä. Syntiinlankeemuskertomuksessa kerrotaan, kuinka edellä esitetty vihollinen sai viekoiteltua ihmisen pois Jumalan yhteydestä. Tästä oli seurauksena, että
— ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan, eli sai omantunnon.

Nuorukaiseksi saakka äitini opettamat iltarukoukset olivat merkinneet minulle jonkinlaista yhteyttä Jumalaan. Uskonto oli koulussa aine, joka kiinnosti eniten ja jonka kirjan viitsin kantaa kotiin. Mutta kun lähdin pois kotoa, otin kovan naamion. Aloitin varastopoikana liikealalla. Opiskelin iltaisin. Menestyin työssä ja sain uusia tehtäviä. Tavoitteenani oli isompi asunto ja uusi auto. Kaikkea sain. Oli koti, hyvä vaimo ja lapset. Kaikki oli ulkonaisesti hyvin.

Mutta n. kolme vuotta sitten mielessäni heräsi kysymys, mihin oikeastaan olen matkalla, mikä tarkoitus elämälläni on. En saanut rauhaa, enkä sellaista tunnetta, että olisin ollut tasapainoinen ja tyytyväinen. Aloin etsiä vastausta teosofiasta ja muusta kirjallisuudsta. Vertasin niitä Raamattuun. Olin kapinallinen Jumalaa kohtaan. Aloin etsiä Raamatusta tukea ajatukselle, että Jumalaa ei ole olemassa. Olin tullut ateistiksi.

Eräänä aamuna huomasin kirjakaapissa Uuden Testamentin, jonka olin saanut rippilahjaksi. Äiti oli merkinnyt siihen erityisesti Psalmin 103. Aloin lukea sitä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, hän joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi... Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

Tätä lukiessani minun raamatuntuntemukseni kääntyi kerralla toisinpäin. Huusin avuksi Herraa. Aivan kuin olisin juossut katon harjalta alas. Hänen voimansa otti minut. Siitä lähti uskonvaellukseni liikkeelle. Kaikki entinen jäi. Teosofiset kirjat kannettiin kodistamme pois ja hävitettiin. Peruutin osan päivälehtien tilauksia, kun en ehdi niitä lukemaan. Kaikki vapaa-aika menee Raamatun ja muiden kirjojen lukemiseen. Olen lukenut myös Tiililää ja Saarisaloa.

Nyt on elämälläni vain kaksi tarkoitusta: Että pääsisin itse perille taivaaseen ja että saisin kerrotuksi tästä asiasta muille.

Ihmistä, joka on iankaikkisuusolento, ei tuomittu kuitenkaan iankaikkiseen eroon Jumalasta, kuten Lusifer, vaan heillä on mandollisuus pelastua.

Ihminen voi uskon kautta päästä takaisin Jumalan yhteyteen.

Vanha Testamentti kertoo keskeiseti tulevasta Vapahtajasta, joka syntyi lähes 2 000 vuotta sitten jouluna, saaden nimen Jeesus, hän on Vanhassa Testamentissa luvattu Kristus. Hän sanoo: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16). Herra Jeesus Kristus täytti lain. Ei syntiä tehnyt, sovitti maailman synnit. Ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Hänet Jumala esikoisena kuoloon nukkuneista herätti. Jeesukselle Jumala antoi kaiken vallan tässä ajassa ja tulevassa.

Ota Jeesus Kristus vastaan vapahtajanasi. Haluathan Sinäkin pelastua? Kuinka voi pelastus? Se on Jumalan suuri ihme. Kuitenkin se on tarkoitettu kaikille. Usko on lahja Jumalalta, yksin armosta, ilman lain tekoja.

Jeesus sanoo: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu teille annetaan. Jeesus sanoo kaikki. Saamme siis uskoa, että saamme kaikki mitä tarvitsemme.

Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Näin lupaa Raamattu. Kaikki Jumalan lupaukset ovat vielä tänään voimassa. Mistä minä sitten etsisin? Sana on Sinua lähellä. Todennäköisesti kirjakaapissasi. Seurakunnat toimivat vielä vapaasti. Lehdissä ilmoitetaan tilaisuuksista. Olet varmaan tervetullut.

Raamattu lupaa, kun etsimällä etsit niin Sinä löydät. Kun olet löytänyt et ikinä kadu, vaan saat olla iankaikkisesti Jumalan yhteydessä. Tässä elämässä Jeesuksen Kristuksen kautta ja tulevassa elämässä Jumalan kanssa.

Taivaallinen isäni, Jeesuksen Kristuksen, Sinun rakkaan poikasi kautta. Minä olen syntinen ihminen — olen eksyksissä. Haluan päästä yhteyteesi rakkaan poikasi Jeesuksen kautta. Vedä minua puoleesi. Auta minua Jeesuksen tähden. Amen.

Esko Poranen

 
Esko Poranen
osastopäällikkö